Yksin maassa kyhjöttävä nisäkkään- tai linnun poikanen tarvitsee ani harvoin ihmisen apua. Poikanen on useimmiten emonsa hoidossa, vaikka sitä ei näkyisikään ihan lähistöllä. Emo saattaa jopa hylätä poikasen, jos siihen on tarttunut ihmisen hajua.
On se aika vuodesta, kun moni huolestuu luonnossa kohtaamistaan villieläimen poikasista. Hätäkeskukseen tulee paljon soittoja, joissa eläinten hyvinvoinnista kiinnostuneet kyselevät mitä pitäisi tehdä, kun pihan perällä on passiivisesti paikoillaan pysyvä jäniksen poikanen tai puistossa taapertaa yksinäinen lokinpoikanen.
– On hienoa huomata, kuinka moni ihminen on halukas auttamaan villieläimiä. Avun antamisen kanssa on syytä olla kuitenkin tarkkana, äärimmäisen harva villieläimen poikanen tarvitsee ihmisen apua, muistuttaa Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava.
Ihmisen puuttuminen villieläimen elämään voi olla poikaselle kohtalokasta. Osa nisäkkäistä hylkää helposti jälkeläisensä, jos siihen on tarttunut ihmisen hajua. Silloin poikanen on todellisessa hädässä, sillä se ei selviydy luonnossa omin voimin.
– Vaikka näyttää siltä, että poikanen on hylätty ja yksin, todellisuudessa sen emo on usein lähistöllä, ja pitää poikasestaan huolta heti kun ihminen poistuu paikalta. Ihminen auttaa parhaiten poikasta sen elämän alussa antamalla sen olla ihan rauhassa.
Poikkeuksena linnunpoikaset
Poikkeuksen muodostavat linnun poikaset, jotka saattavat kaupungeissa päätyä taapertamaan vaarallisiin paikkoihin, kuten autoteille. Tällöin Sulkava neuvoo ohikulkijaa siirtämään linnunpoikaset turvallisempaan ympäristöön, kuten läheiseen puistoon tai viheralueelle.