Demokratialla on nyt enemmän haasteita kuin olisi toivottavaa. EU:lla oli sisäisiä jännitteitä jo ennen koronaakin. Keväällä Eurooppaan rantautunutta koronakriisiä ratkottiin ensin kansallisilla tasoilla, mikä antoi populisteille tilaa ja vähensi EU:n merkitystä kansalaisten arjessa. EU heräsi liian hitaasti ja epäonnistui kriisin alkuvaiheen ratkaisemisessa. Lisäksi vanhat kriisit ovat edelleen olemassa. Korona ei niitä poistanut, korkeintaan pahensi, kirjoittaa kolumnissaan toimitusjohtaja ja Aalto-yliopiston työelämäprofessori Jarno Limnéll.
Jos pandemia on päällä vielä tulevana keväänä, saattaa se johtaa jopa kuntavaalien lykkäämiseen. Koronarajoitukset voi vaikuttaa siihen, etteivät kuntavaaliehdokkaat pääse kampanjoimaan tasapuolisesti. Jos kampanjointi siirtyy verkkoon, kampanjabudjetin merkitys kasvaa. Se puolestaan asettaa haasteen demokratian toteutumiselle ja isossa kuvassa myös järjestelmän toimivuudelle ja turvallisuudelle, sekä avaa ovia vaalivaikuttamiselle. Vähintään korona aiheuttaisi erityisjärjestelyjä äänestämiseen.
Hävittäjähankintaa korona ei lykkää
Täytyy kuitenkin pitää mielessä, ettei korona vaikuta aivan kaikkeen. Esimerkiksi Suomen geopoliittinen asema ja sotilaallinen toimintaympäristö ovat ennallaan. Siksi on erikoista, kuinka moni olisi valmis lykkäämään hävittäjähankintaa varsinkin, kun siinä ei elinkaarilaskelman perusteella edes syntyisi merkittäviä säästöjä.
Muutenkin ulko- ja turvallisuuspolitiikka on nyt koronan takia entistä tärkeämpi, eikä jotakin, joka on nyt tauolla ja johon tarvitsee palata vasta, kun pandemia on päättynyt. Muun muassa kansainvälisistä sopimuksista pyritään eroon eri puolilla maailmaa.
Joulukuussa Madridin ilmastokokouksessa Kiina jarrutti ilmastotoimia, Australia pelasi omilla säännöillään ja myöhemmin USA jopa irtautui Pariisin ilmastosopimuksesta kokonaan. EU:n hidas reagointi koronakriisiin osoitti puutteita unionin “perustuslaissa”, Lissabonin sopimuksessa. Alkuviikosta uutisoitiin, että Turkki harkitsee eroamista naisiin ja vähemmistöihin kohdistuvaa väkivaltaa torjuvasta Istanbulin sopimuksesta.
Maailmanpolitiikan jakolinjat ovat mullistuneet
EU:n tukipaketti aiheuttaa todennäköisesti sisäpoliittisia jakolinjoja jo valmiiksi velkaongelmista kärsivissä EU-maissa. Unioniin kielteisesti suhtautuvat puolueet voivat tästä syystä saada lisää kannatusta, mikä on omiaan haittaamaan kansainvälistä yhteistyötä. Edes perinteisesti vakiintuneet maailmanpolitiikan jakolinjat eivät enää päde. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump tarjosi juuri Venäjälle mahdollisuutta palata G7-ryhmään, minkä Saksa onneksi torppasi. Ukrainassa soditaan seitsemättä vuotta – sitäkään ei saa unohtaa.
Euroopan unionin kannalta hankalaa on myös Turkin ja Kreikan nopeasti viilentyneet välit. Kreikka on EU-maa, molemmat ovat Nato-maita. Naton lisäksi Turkki on Shanghain yhteistyöjärjestön keskustelujäsen. Kyseinen järjestö on Kiinan, Venäjän, Kazakstanin, Kirgisian ja Tadžikistanin perustama vastine länsimaiden Natolle. Nykyinen tilanne hankaloittaa entisestään EU:n ja Turkin ja valmiiksi hankalaa dialogia. Lisäksi Naton pitäisi ratkaista, mitä tehdä kun kaksi sen jäsenvaltiota nokittelevat keskenään.
Näiden mainittujen lisäksi USA ja Kiina järjestelevät suurvaltapolitiikkaa uusiksi. Afrikan ilmastopakolaisuuteen pitää varautua jo lähivuosina. Muutokset maailmanpolitiikassa voivat olla nopeita ja heijastusvaikutukset Suomeen merkittäviä. Siksi koronakriisin ei saisi antaa jyrätä ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua alleen.
Ei anneta mahdollisuutta konfliktille
Eurooppa ei tarvitsisi enää enempää murheita koronan ja taloushaasteiden lisäksi. Naton sekä EU:n näkökulmasta nyt pitäisi huolehtia siitä, ettei pääse sotilaallisen konfliktin syttymisen mahdollisuus pääse nyt kasvamaan. Näitä asioita ei ratkaista kansallisella tasolla. Kansainvälinen Suomi tuottaa turvallisuutta ja vakautta. Sen rinnalla pitää olla aktiivinen ja uskottava ulko- ja turvallisuuspolitiikka.
Demokratian turvaaminen viruspandemian aikana on erittäin tärkeä kysymys. Se ei valitettavasti ole ratkaistavissa sähköisellä äänestyksellä. Siinä on enemmän riskejä kuin hyötyjä: tietoturva ja vaalisalaisuus ovat uhattuina ja äänestyksen manipulointi mahdollista. Vaalit ovat demokratian ytimessä, ja niiden turvallisuudesta ja luotettavuudesta on pidettävä erityisen hyvää huolta. Lisäksi sähköinen äänestäminen avaisi ovia vaalivaikuttamiselle. Sen sijaan, mikäli poikkeukselliset ajat jatkuvat, on meidän tarpeen miettiä muita teknologian mahdollistamia demokratian osallistamisen keinoja.
Olennainen kysymys kuuluu, kuinka pidämme huolen siitä, että mahdollisimman moni tuntee olevansa osa yhteiskuntaa ja voivansa halutessaan vaikuttaa sen toimintaan. Kasvavaa luottamuspulaa vastaan voi taistella vain osallistamalla kansalaiset, perustuslain sanoin “yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen.”
Kirjoittaja on toimitusjohtaja, työelämäprofessori Aalto-yliopistossa ja sotatieteiden tohtori.