Järjestöt vaativat EU:lta toimia Itämeren kalakantojen pelastamiseksi – järjestöt: Suomen turskan peli on jo menetetty

Luonnonsuojeluliiton, Coalition Clean Balticin ja Fisheries Secretariatin mukaan esitykset eivät noudata Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) tieteellisiä neuvoja esimerkiksi lohen, läntisen silakan ja itäisen turskan osalta.

Järjestöt ovat huolissaan muun muassa siitä, että komissio sallisi itäisen turskan sivusaalispyynnin, vaikka esittääkin kohdistetulle kalastukselle nollatoleranssia.

Fisheries Secretariatin asiantuntija Lindsay Keenan huomauttaa, että kanta on kriisissä ja mahdollinen porsaanreikä voisi huonontaa tilannetta entisestään. Euroopan komissio kielsi jo viime heinäkuussa itäisen turskan pyynnin suuressa osassa Itämerta loppuvuoden ajaksi, koska kanta on romahtanut ja yksilöt ovat pieniä ja huonovointisia.

– Nollan pitäisi tarkoittaa nollaa. Nyt komissio ehdottaa sivusaaliin sallimista, ja me haluamme tietää, kuinka paljon sitä aiotaan sallia, Keenan totesi järjestöjen tiedotustilaisuudessa Helsingissä.

Suomessa turskan peli on menetetty

Paljon hyvääkin komission esityksestä löytyy, jopa turskalle. Järjestöt ovat mielissään esimerkiksi turskan lisääntymisajan rauhoituksista, mikä on yhdessä kohdistetun kalastuksen kiellon kanssa tärkeä osa Itämeren molempien turskakantojen elvyttämistä. Kritiikkiä herättää se, ettei ulappalajien kiintiöesityksessä ole järjestöjen mukaan huomioitu muiden kalojen riittävyyttä hupenevan turskakannan ruoaksi.

Kalastus ei myöskään ole turskan ainoa murhe. Suomen ympäristökeskuksen vanhempi tutkija Heikki Peltonen kertoo, että myös merten rehevöityminen ja sen aiheuttamat laajat hapettomat alueet haittaavat turskaa. Rehevöitymisen syynä ovat ilmaston lämpeneminen ja meren liialliset ravinnekuormat.

–  Kalat ovat laihoja, hidaskasvuisia ja loisten vaivaamia, ja niiden lisääntyminen on niukkaa, Peltonen kuvailee.

Luonnonsuojeluliiton erityisasiantuntija Tapani Veistola sanoo, että Suomesta turska on jo menetetty kala. Merivesi ei ole riittävän suolaista, jotta turska pystyisi lisääntymään, ja edellisestä suuresta suolapulssista on kymmeniä vuosia.

Etelä-Itämereltä eksyneitä turskia löytyy Ahvenanmaalta, mutta nekään eivät lisäänny. Veistolan mukaan "tarvittaisiin kalojen Mooses", jotta eksyneet turskat saataisiin johdatettua Itämeren eteläpuolelle kutemaan.

Itämeressä on zombilohia

Turskan ohella järjestöjä huolettaa Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden lohen tilanne. Komission esityksessä lohikiintiö on yli 86 000 yksilöä, kun tieteellisen neuvonannon mukaan kaupallisen kalastuksen saalis saisi olla alle 60 000 lohta. Järjestöjen ehdotus on vieläkin alhaisempi.

Coalition Clean Balticin kalastusasiantuntija Nils Höglund sanoo, että lohi on erityisen kiinnostava Suomelle ja Ruotsille. Hänen mukaansa pääaltaan ja Pohjanmeren lohissa on nähtävissä varoittavia merkkejä, joihin pitää suhtautua vakavasti.

– Osa lohista on niin kutsuttuja zombilohia, eli ne ovat elossa, mutta jotkut pystyvät uimaan vain hädin tuskin, hän kuvaili tiedotustilaisuudessa.

Lohien tilannetta heikentäviä tekijöitä ovat muun muassa meriveden lämpenemisen aiheuttama stressi sekä B1-vitamiinin puutoksen aiheuttama lisääntymishäiriö eli M74-oireyhtymä, joka ilmenee erityisesti vastakuoriutuneiden poikasten oireina ja kuolemina.

Suomenlahden lohen tilannetta Höglund kuvailee valoisammaksi, ja sen osalta komission suositus linjassa ICESin neuvojen kanssa. Järjestöt tosin haluaisivat vieläkin pienemmän kiintiön, sillä myös Venäjällä on kiintiö Suomenlahden lohen kalastukseen. Järjestöt haluaisivat vähentää Venäjän osuuden EU:n kiintiöstä, kuten muiden lajien kohdalla tehdään.

Kaikesta kalastuksesta ei raportoida

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Atso Romakkaniemi uskoo, että lohesta syntyy kiintiöistä neuvoteltaessa taas vääntöä jäsenvaltioiden kesken. Ongelman keskiössä on hänen mukaansa se, että ICES huomioi suosituksessaan myös raportoimattoman ja väärin raportoidun kalan osuuden, mikä madaltaa kalastuskiintiötä suhteessa suositeltuun kokonaispoistumaan.

Väärin raportointia tekee sekä Romakkaniemen että järjestöjen mukaan lähes yksinomaan Puola, joka raportoi lohisaalista meritaimenena. Raportoimatonta lohenkalastusta esiintyy jonkin verran kaikilla jäsenmailla.

Romakkaniemi huomauttaa, että ICESin kokonaispoistumasuositus, 116 000 lohta, on ollut sama jo vuosikausia. Kalastuskiintiö sen sijaan vaihtelee sen mukaan, kuinka paljon raportoimatonta ja väärin raportoitua sekä poisheittoa arvioidaan olevan.

– Komissio uskoo siihen, että jos se onnistuu pienentämään kiintiön ohi menneiden kalojen osuutta, varsinaista kiintiötä voi nostaa neuvonantoa suuremmaksi. Tämä on ollut hankala kuvio koko ajan, ja vaikka komissio on uskonut, että väärin raportointia saadaan vähennettyä, näin ei ole tapahtunut, Romakkaniemi selittää.

Tutkijan mukaan hidasteena on ollut puute konkreettisista teoista, joilla kalastus saadaan tieteellisesti esitetylle kestävälle tasolle. Nyt yksi uusi toimi on se, että meritaimenen pyynti on kielletty kauempana ulapalla, minkä pitäisi estää ulapalla kalastamista ja siten lohisaaliin raportointia meritaimenena.

– Tämä on ehkä ensimmäinen suuri konkreettinen toimenpide, joka voi vähentää väärinraportointia. Raportoimattomuuteen se ei vielä vaikuta vaan voi jopa lisätä sitä, Romakkaniemi arvioi.

"Ennen Suomi oli pahimpia lohirosvoja"

Järjestöjen mielestä komission esitys on muutamista puutteistaan huolimatta parempi ja lähempänä tieteellisiä suosituksia kuin koskaan aiemmin.

Komissio antoi esityksensä elokuun lopussa, ja Itämeren maiden kalatalousjohtajat keskustelevat siitä tänään ja huomenna Baltfish-kokouksessa Helsingissä. Kiintiöt päätetään EU:n kalastusministerien kokouksessa lokakuussa.

EU:n tavoitteena on ylikalastuksen lopettaminen ensi vuoteen mennessä.

Höglund painottaa, että jäsenmaat eivät voi syyttää komissiota huonosta esityksestä, mutta odotettavissa on, että ne yrittävät saada kiintiöitä ylös. Keenan mainitsee erityisesti Saksan ja Tanskan jäsenmaina, jotka haluavat hyödyntää neuvotteluvoimaansa saadakseen kiintiöitä kasvatettua komission ehdotuksista.

Luonnonsuojeluliiton Veistola muistuttaa, että puheenjohtajamaana Suomi ei voi ajaa omaa etuaan. Yleistä etua se voi kuitenkin ajaa, ja Veistolan mielestä tieteellisten suositusten noudattaminen olisi epäilemättä kaikkien etu.

Myös hallitusohjelmassa todetaan, että Suomi ajaa EU:ssa tieteelliseen tietoon perustuvia kalastuskiintiöitä sekä toteuttaa tutkimukseen pohjautuvaa ja reaktiivista lohenkalastuksen sääntelyä merellä ja joella Itämeren luonnonlohikantojen parantamiseksi.

Veistolan mukaan Suomi on muuttanut lohipolitiikkaansa viime vuosina täysin ja ryhtynyt ajamaan kestävää lohipolitiikkaa Itämerellä.

– Ennen Suomi oli pahimpia lohirosvoja, hän toteaa.

Vaikka komission pohjaesitys ottaa tieteelliset suosituksen huomioon paremmin kuin koskaan, Veistolan kokemus sanoo, että yleensä jäsenmaat haluavat vain kasvattaa kiintiöitä. Ongelmamaat sijaitsevat eteläisellä Itämerellä.

– Harvoin mennään alaspäin komission pohjapaperista, pääsääntöisesti siitä mennään ylöspäin.