Järjestöjohtaja vaihtoi kahdesti pienempään palkkaan: "Enää en tingi"

Lääkärin sosiaalinen vastuu ry:n toiminnanjohtajana työskentelevä Salla Nazarenko on uinut vastavirtaan. Hän on muutaman vuoden aikana vaihtanut omasta mielestään parempaan työhön, mutta molemmilla kerroilla tyytynyt aiempaa pienempään palkkaan. 

"Tätä työtä ei selvästikään toivota tehtävän"

Lääkärin sosiaalinen vastuu on yksi järjestöistä, joiden toiminta supistuu rajusti hallituksen säästöjen myötä. Terveysalan kehitysyhteistyötä, terveyspoliittista vaikuttamista ja rauhantyötä tekevässä yhdistyksessä työskentelee tällä hetkellä viisi ihmistä. Noin 40 prosentin tukileikkausten jälkeen varaa on ehkä kahteen. 

– On hyvin todennäköistä, että osa-aikaistan itsenikin ensi vuonna, kertoo toiminnanjohtaja Salla Nazarenko. 

Hän sanoo odottaneensa jonkinlaisia säästöjä, mutta niiden laajuus hämmästytti. 

– 40 prosenttia yhdeltä sektorilta on sellainen viesti, että tätä työtä ei selvästikään toivota tehtävän. 

– Me teemme myös paljon vaikuttamistyötä liittyen sote-uudistukseen nimenomaan potilastasa-arvon näkökulmasta. Yksityisillä palveluntuottajilla on vahvat lobbarijärjestöt, mutta potilastasa-arvon puolesta puhuvia on vähemmän. Sivistysvaltio rahoittaa myös niitä, jotka puhuvat heikompien puolesta. 

Viimeksi Nazarenko vaihtoi työpaikkaa viime marraskuussa. Tuolloin bruttopalkka putosi 4200 eurosta 3500 euroon kuukaudessa. Verojen jälkeen käteen jäävä nettopalkka pieneni noin 400 eurolla. 

– Uusi työ itsessään ei ole ollut missään mielessä huonompi, vaan vastuuni ovat kasvaneet. 

Työsuhteen ehdoista tinkiminen on Nazarenkon mukaan järjestöalalla arkipäivää. 

– Julkisella rahoituksella toimivissa työpaikoissa tendenssi on viime aikoina ollut tämä. Työntekijät suostuvat lomautettaviksi, palkat eivät nouse. Ihmisten ylipäätään odotetaan joustavan näissä asioissa. 

– Minulle palkka ei ole koskaan ollut se ykkösasia työelämässä, joten aika helposti olen tehnyt tällaisia ratkaisuja. 

"Elämäntyyli muuttunut, elämänlaatu ei"

Työpaikan vaihdosta oli edeltänyt myös yksinhuoltajaksi jääminen, joten kukkaronnyörejä on pitänyt kiristää. 

– Elätän käytännössä yksin lapsiani ja lyhennän yksin asuntolainaani. Toisaalta olen vielä keskitulojen paremmalla puolella eli en ole vielä tiukoilla. Sanoisin, että elämäntyylini on muuttunut, mutta elämänlaatuni ei. Olen luopunut omasta autosta, rakennekynsistä ja tämänkaltaisista asioista.

Elämää helpottaa myös se, että omat vanhemmat tukevat lasten menoissa.

Hallituksen tukileikkaukset iskevät rajusti järjestöihin, myös Nazarenkon työnantajaan. Jatkossa hänellä ei ole enää halua palkkajoustoon. 

– Olen tullut paljon vastaan. Seuraava askel itselleni olisi hakeutua töihin ulkomaille. Se olisi harmi, koska olen tämän yhteiskunnan kalliilla rahalla kouluttama asiantuntija. Ihan mielelläni maksaisin tänne veroja ja eläisin täällä jatkossakin.