Keski-Euroopan mäkiviikko on lajin suurin ja kaunein, todellinen kruununjalokivi, joka on onnistunut yhdistämään perinteet ja nykyaikaisen mediaurheilun. Kokeneet kisakävijät Toni Nieminen ja Jani Uotila avaavat, mihin tämän urheilukarnevaalin magiikka perustuu.
Kun keski-ikäiset tai sitä lähestyvät maiskuttelevat mielessään suomalaishuippujen lisäksi nimiä Primoz Ulaga, Pavel Ploc, Ernst Vettori, Hurst Bulau, Espen Bredesen, Dieter Thoma ja Andreas Felder, he palaavat samalla niihin lapsuuden joulujen jälkeisiin aikoihin, kun koko suku kerääntyi mummulan olohuoneeseen seuraamaan mäkiviikon avauskisaa Oberstdorfissa.
Nostalgian pyörteisiin uppoutuivat myös kokeneet kisakonkarit Jani Uotila ja Toni Nieminen, kun he seurasivat kotisohvalla kilpailua. Uotilan iho meni kananlihalle, kun mäkitornin yläkamerasta näkyivät Oberstdorfin kylän valot.
"Maalaispoika oli päässyt aika isoihin ympyröihin."
Uotilan puhelimesta lähti saman tien viesti Niemiselle, jonka sama lämmin tunne oli läpäissyt.
Selostaja Uotila ja kommentaattori Nieminen hoitivat pitkään mäkiviikkoa suomalaisten vastaanottimiin MTV:llä. Nieminen koki kisat itse hyppääjänä jo 16–vuotiaana.
– Kyllä siinä oli aika epätodellinen tunne, kun katselin ympärilleni. Maalaispoika oli päässyt aika isoihin ympyröihin, Nieminen muistelee.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
"Siinä sivussa kannustetaan hyppääjiä"
Saksan ja Itävallan maaperällä (tai ilmatilassa) järjestettävä Keski-Euroopan mäkiviikko hypättiin ensimmäisen kerran jo vuosien 1952–1953. Neljä kilpailua käsittävän mäkiviikon voittoa pidetään jopa arvostetumpana kuin koko maailmancupin.
Monen nollista aloittaneen urheilulajin puuhamiehet voivat vain ihailla vierestä, millaisen aseman mäkiviikko on saavuttanut. Perinteitä ei voi ostaa.
Uotila vertailee mäkiviikkoa musiikkifestareihin, jonne tullaan pitämään hauskaa ja tapaamaan tuttuja.
– Saksassa ja Itävallassa se on lupa jatkaa joulua ja juoda muutama olut enemmän kuin pitäisi. Siinä sivussa sitten kannustetaan hyppääjiä, 13 kertaa mäkiviikolla ollut Uotila kuvailee.
"Isovanhemmat ovat lastenlasten kanssa pulkkamäessä ja vanhemmat katsovat kisaa."
– Mäkiviikolle lähdetään kuin sukulaisten luo kylään. Isovanhemmat ovat lastenlasten kanssa pulkkamäessä ja vanhemmat katsovat kisaa.
Suomeen vastaavan tunnelman voisi saada esimerkiksi juhannuksen keihäskisoissa, joissa saunavihdan raikas tuoksu sekoittuu oluen ja hien katkuun.
Nieminen muistuttaa, ettei mäkiviikon imagon ja brändin luominen ole välttämättä edes kovin tietoista. Se on syntynyt vuosien ja vuosikymmenien aikana.
– Tunnelma levittäytyy ympäriinsä, kun saksalainen perinnemusiikki soi ja jumppa jytisee.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Perinteet tekevät mäkiviikon
Mäkiviikolle on muodostunut monia hienoja perinteitä. Obersdorfissa sijaitsevassa Trettach-ravintolassa emännöi pitkään nyt jo edesmennyt Kaija "Oberin Kaija" Burckhardt, joka piti hyvää huolta suomalaislaisvieraista. Ravintolassa oli iso yhdistelmäpöytä, joka oli varattu ainoastaan suomalaisille urheilijoille, taustahenkilöille ja toimittajille.
– Oli aika hienoa kirjoittaa nimi vieraskirjaan, jossa oli tunnettuja nimiä aina Veikko Kankkosen ajoista lähtien, Uotila fiilistelee.
Ehkä suomalaisen mäkihypyn alennustilaa peilaa jotenkin sekin, että kolmen pöydän yhdistelmä on kutistunut vain yhteen.
"Onhan se makeaa, kun talkoolaisilla on päällä se joskus 1700-luvulla perustetun hiihtoseuran villapaita päällä."
Vaikka suomalaiset ovat poistuneet voittotaisteluista, perinteet ovat säilyneet. Uotila puhuu kunnioittavasti niistä harmaahapsisista talkoolaisista, jotka ovat tehneet vuosikymmeniä töitä kilpailuissa.
Kansainvälinen hiihtoliitto FIS hoitaa emäorganisoinnin, mutta paikallistasolla järjestelyistä vastaavat kisapaikkakuntien omat seurat.
– Onhan se makeaa, kun talkoolaisilla on päällä se joskus 1700-luvulla perustetun hiihtoseuran villapaita päällä.
Iso ero pikkukisoihin
Hyppääjille mäkiviiikko on raastava ja intensiivinen tapahtuma. Neljässä tiiviiseen tahtiin järjestetyssä kilpailussa keskittymisen pitää pysyä kohdallaan koko ajan.
– Paineet ovat mäkiviikolla valtavat, että paketti pysyy kasassa. Siinä on pakkaamista, siirtymistä ja kaikenlaista häiriötekijää, Nieminen kuvailee.
Uotila on havainnut, että mäkiviikolla hyppääjät toisilleen menestystä enemmän kuin muissa kisoissa, yli maarajojen. He tietävät, miten karmeaa on jäädä kummulle, kun monikymmentuhatpäinen yleisö tuijottaa.
"Kun ensikertalaiset olivat hotellilla jäpittämässä, Janne Ahonen ja Matti Hautamäki polttelivat rennosti sauhuja ja joivat kahvia."
– Kyllä, pitää paikkansa. Kokemusta on, Nieminen naurahtaa.
Uotila sanoo myös panneensa merkille, että konkarit pystyvät suhtautumaan mäkiviikon paineisiin eri tavalla kuin tulokkaat.
– Kun ensikertalaiset olivat hotellilla jäpittämässä, Janne Ahonen ja Matti Hautamäki polttelivat rennosti sauhuja ja joivat kahvia.
Ounasvaaran SM-kisoista on raju hyppy jättiyleisön eteen.
– Vaikka jääkiekkoilija Kristian Kuusela pelaa ensimmäisen MM-kisaottelunsa, hän on silti pelannut monta kertaa tuhansien ihmisien edessä tiukoissa paikoissa.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Ahosen kohtelu kuninkaallista
Uotila näki lähetä, miten mäkiviikolla arvostetaan voittajia. Viisinkertaiselle voittajalle Janne Ahoselle oli teetetty Garmisch-Partenkirchenin hotellin aulaan oma kyltti, jossa mestari toivotettiin tervetulleeksi.
– Se kohtelu oli ihan kuninkaallista.
Ahoseen liittyy toinekin kisamuisto. Lajipäällikkö Janne Marvaila suojeli kovasti Ahosta mäkiviikon aikana ja antoi toimittajille muun muassa virheellistä informaatiota hänen harjoittelupaikastaan.
Kun Ahonen oli voittanut mäkiviikon, suojelu jatkui. Marvaila ei päästänyt Uotilaa ja Niemistä hotelliin haastattelemaan tuoretta voittajaa, joka oli päävalmentajan mielestä liian väsynyt.
"Hyvä etten nytkin alkanut jo pakata laukkuja joulupöydässä."
Väsynyt tai ei, Ahonen löytyi kulman takaa voittosikari suussa. Haastattelu tehtiin, Ahonen muisteli Niemisen kanssa vanhoja aikoja ja kaikki oli hyvin.
Mäkiviikko ei ole ainoastaan tapahtuma, se on pikemminkin sukupolvikokemus ja harvinainen yhtenäiskulttuurin linnake.
Nieminen muistelee pikkupoikavuosia, kun hän seurasi kotona kisoja ja kävi välillä itse hyppäämässä.
– Hyvä etten nytkin alkanut jo pakata laukkuja joulupöydässä.