Mäkihypyn maailmancupissa vuosina 1986–1988 kilpaillut Heikki Ylipulli muistaa ystävänsä Matti Nykäsen pysäyttävät sanat noilta ajoilta.
Nelinkertainen olympiavoittaja Nykänen kuoli sunnuntain ja maanantain välisenä yönä 55 vuoden iässä. Ylipulli kertoo havahtuneensa aamulla uutiseen epätodellisin miettein.
– Jotenkin tuli mieleen muisto 30 vuoden takaa, kun maajoukkueessa mentiin yhtä matkaa samassa ryhmässä. Joskus herkkänä hetkenä vähän ennen nukahtamista hän tuumasi, että tuskinpa tämä hänen elämänsä tulee vuosina niin paljon kantamaan kuin on metrejä tehty mäessä, Ylipulli sanoo MTV Urheilulle.
– Se ajatus oman elämänsä kantavuudesta on tullut monta kertaa mieleen aikaisempinakin vuosina. Kun Mattia on nähnyt vuosien varrella, hän on näyttänyt välillä ikäisekseen hyväkuntoiselle ja hän on ollut hyvissä voimissa. Tämä tuli kuitenkin aika yllättäen.
Ylipulli kokee, että Nykäsessä oli kaksi eri persoonaa. Hän muistaa Nykästä joskus verratun amerikkalaisessa julkaisussa Tohtori Jekylliin ja Mr. Hydeen, niin että hyvä ja paha kamppailivat ihmismielessä.
– Haluan ainakin muistaa sen paremman Matin. Se kulminoitui ja ilmeni minulle parhaiten silloin, kun olimme urheilussa kiinni. Oli päämäärä, ja elimme säännöllisesti, terveesti ja päihteettömästi. Niillä hetkillä Matti oli aivan suurenmoinen, auttavainen ja tukevainen paitsi lähimmilleen.
Ylipulli kertoo Nykäsen auttaneen aika ajoin muita mäessä tarjoten asiantuntemustaan ja välineapuakin. Ylipulli tapasi viimeksi Nykäsen Rukalla muistojensa mukaan pari–kolme vuotta sitten.
– Kaverina, kun kaveruus toimi, Matti oli aivan viimeisen päälle herrasmies ja ystävällinen. Hän oli valmis luopumaan omastaan, jotta kaverilla on hyvä olla.
Ylivoima konkretisoitui Sapporossa
Omalla mäkiurallaan Ylipulli oli pari–kolme vuotta Nykäsen kanssa erityisen läheisissä tekemisissä: toimi hänen huonekaverinaan, harjoitteli paljon hänen kanssaan kahdestaan, ja kaksikko myös kommentoi toistensa suorituksia usein.
– Kun tulin maajoukkueeseen uutena hyppääjänä, taustalla oli jonkin verran skismaa ja jopa siltojen polttelua muihin hyppääjiin. Se saattoi tehdä minun ja Matin välisen yhteyden vain tiiviimmäksi.
Ylipullille on jäänyt erityisesti mieleen Nykäsen alkukausi 1987–88 ennen Calgaryn olympialaisia, joista Nykänen tyhjensi potin kolmella kullalla.
– Tapa, jolla hän valmistautui ja sen toteutti, oli niin säntillistä. Elämä sykki. Siihen intohimoon ja iloon oli helppo liittyä.
Maailmancup-kauden avanneissa Kanadan Thunder Bayn kisoissa Nykäsen voittomarginaali oli yli 23 pistettä. Japanin Sapporossa joulukuussa Nykänen päihitti toiseksi tulleen Tshekkoslovakian Jiri Parman peräti 39,3 pinnalla.
Juuri Sapporossa Nykäsen ylivoimaisuus konkretisoitui Ylipullille. Tarina vaatii tosin aavistuksen taustoitusta.
– Se oli sitä maailmanaikaa, kun ei ollut painoindeksisääntöä. Suomen valmennuslinjakin lähti siitä, että voimataso on toki oltava, mutta painon pitää olla mahdollisimman alhaalla. Rasvaprosenttia seurattiin joka leirillä.
Ylipulli myös muistaa tv:stä Popsi-nakkien mainoksen, jonka loppuslogan kuului: "Montako söit?"
– Joku totesi, että yhdeksän. Siitä tuli lentävä lause meidän hyppääjien keskenkin. Ja Sapporossa aloitettiin virallisilla harjoituksilla vuoden 1972 olympiamäkenä aiemmin toimineessa pikkumäessä.
Tuohon aikaan maat hyppäsivät harjoituksissa aakkosjärjestyksessä: ensin Austria eli Itävalta, sitten Canada ja sen jälkeen Finland. Nykänen oli heittänyt Ylipullille ennen hyppyvuoroaan, että "eiköhän lasketa parrua", eli puomia.
– Sanoin, että voi sitä ehkä yhdellä–kahdella. Matti ei kovin paljon kieliä puhunut, ja japanilainen lähettäjä kysyi, että monta. Matti oli sormilla näyttänyt, että yhdeksän. Mietin, että nytkö hän vie tämän Popsi-mainoksen käyttöön.
Ylipulli kauhistui.
– Tiesin heti, että nämä viralliset harjoitukset tulevat menemään ainakin tämän kierroksen osalta ihan pommiin, koska japanilainen lähettäjä otti sen tosissaan. Parrua lähdettiin raahaamaan pienessä mäessä yhdeksän metriä alas. Näytti, että lähes linkannotkosta otetaan vauhtia.
– Siellä tornissa oli 50 maailmancupin hyppääjää, ja kaikki olivat nauliintuneita, kun Matti lähti liukuun. Sen aikana lähti tulemaan arvauksia, kuinka paljon menee. Siellä jopa buuattiin ajatukselle, kun kaikki kuulivat, että nyt se on pudonnut yhdeksän pykälää. Että miksi virallinen järjestäjä edes suostuu tällaiseen, tämähän menee vitsiksi.
Arvauksia lenteli. 52 metriä, sanoi joku – 57 metriä, heitti toinen.
– Muistaakseni pisin arvaus oli 65 metriä. Kyllä väki aika lailla hiljeni ja jäin itsekin nauliintuneena katsomaan, miten tuolla vauhdilla voi hypätä.
Nykänen lähti vauhtiin. Hän lähestyi hyppyrinkeulaa, ja...
– Se lähti niin nappiin, niin nappiin. Tuli sellainen pieni, pieni vastaväre vielä. Hän sivusi mäkiennätystä: 96 metriä. Kyllä siellä oli hiljaista porukkaa. Sen kierroksen seuraavaksi pisin hyppy oli 77 metriä. Itse hyppäsin muistaakseni 74 metriä, ja se oli sen harjoituskierroksen viidenneksi pisin hyppy, Ylipulli kuvaa.
– Se Matin musertava ylivoima alkukautena 87–88 oli jotain aivan järisyttävää.
Eivätkä kilpailijat päässeet lähelle Calgaryssakaan. Normaalimäessä kakkonen, Tshekkoslovakian Pavel Ploc taipui Nykäselle 17 pisteellä. Suurmäessä Nykäsen voittomarginaali ennen Norjan Erik Johnsenia oli 16,1 pinnaa. Ja joukkuemäessä Nykänen juhli voittoa Suomen kanssa 8,9 pisteellä ennen Jugoslaviaa.
Yhtenä kaikkien aikojen mäkihyppääjistä pidetty Nykänen saavutti urallaan olympialaisista kaikkiaan neljä kultaa ja yhden hopean. Lisäksi hän rohmusi lukuisia MM-mitaleja ja muun muassa neljä maailmancupin kokonaiskilpailun voittoa.
Ylipulli sijoittui omalla urallaan maailmancupin osakilpailuissa viisi kertaa kymmenen parhaan joukkoon. Parhaimmillaan hän oli toinen kaudella 1986–1987 Lahden normaalimäen kilpailussa.