Janne Ahonen avasi ymmärrettävästi Antero Mertarannan haastattelussa sitä, miksei hänen hyppäämisensä riitä tällä hetkellä maailman huipulle.
Ahonen arvioi Tulosruudun Viikon Vieraana, että suomalaisen mäkihypyn kehnon yleisvireen taustalla on se, ettei maajoukkueen perusrunko ole yhtä leveä kuin ennen. Nuoria on tulossa, mutta ei sellaisia, jotka tosissaan haastaisivat paikoista maailmancupin kisoihin.
– Aikanaan, jos jollain runkohyppääjällä ei kulkenut, hän jäi kotiin treenaamaan ja otettiin toinen tilalle, joka hyppäsi maailmalla kymmenen joukkoon, Ahonen muistelee kulta-aikoja.
Hänen mielestään konkreettinen esimerkki on se, että kun hän oli noin 10-vuotias, oli saman ikäluokan juniorihyppääjiä Lahden Hiihtoseurassa viitisenkymmentä. Siitä ryhmästä saatiin kourallinen kansainvälisen tason hyppääjiä ja 1-2 menestyjää. Nyt samanikäisissä lukema on 10-15.
– Siitä määrästä ei uskalla odottaa samanlaista määrää menestyjiä, Ahonen toteaa.
"Pönkkä pettää"
Ahonen on viimeksi ollut maailmancupissa palkintopallilla tammikuussa 2010. Tuorein arvokisamitali on vuoden 2006 olympialaisten joukkuemäestä. Sen jälkeen Ahonen on ehtinyt lopettamaan ja tekemään paluun kahteen otteeseen. Toisen paluunsa hän teki kahden kauden tauon jälkeen vuonna 2013. Hän oli heti joulukuussa 2013 Titisee-Neustadtissa viides, mutta se on jäänyt viime vuosien paras sijoitukseksi.
Ahonen on varma, että hänen omat tekniset ja fyysiset valmiutensa riittävät edelleen maailman kärkeen – jos ei uskoisi, hän ei enää hyppäisi.
Hän myöntää, ettei ole pystynyt toteuttamaan suorituksiaan niin kuin pitäisi, sillä tekniikka ei ole kohdallaan. Mikä tekniikassa mättää ja mikä avaisi tulpan?
– Omalla kohdallani ongelma on maallikolle helpoiten veistettynä: pönkkä pettää. Kun teen ponnistusta, (nivelten) kulmat ja tuet eivät pidä. Tuotan, ja olen tuottavinani, kovasti voimaa, mutta se voima katoaa nivelten ja kulmien pettämiseen, Ahonen selvittää.
– Sanotaan vaikka keihäänheitossa, että vaikka kuinka käyttää voimaa, mutta jos katapultti ei ole kunnossa, ei siitä tule mitään, hän vertailee.
– Sen pystyy kyllä korjaamaan, Ahonen sanoo itsevarmasti.
Ylälaidan videolla Ahonen kertoo laajasti omista tulevaisuudennäkymistään, valmentajakuvioistaan sekä saamistaan vihaviesteistä. Toukokuussa 40 vuotta täyttävä mäkikotka kertoo myös siitä, miten itävaltalaisen Andreas Mitterin saapuminen Suomen valmentajaksi paljasti helpottavan tosiasian suomalaishyppääjien harjoittelusta.