Jan Vapaavuori: Työstä, työstä ja työstä - ja vähän työn verotuksesta

Se edellyttää monissa tapauksissa vaikeita, joissakin myös totutusta poikkeavia valintoja.

Vain esimerkin ottaakseni: tuloerojen kaventamisen tarpeellisuudesta voi perustellusti olla montaa mieltä. Maassa, jossa on yksi tiukimmista verotuksen progressioista koko maailmassa, on kuitenkin erittäin raju valinta asettaa tuloerojen edelleenkaventaminen arvojärjestyksessä työpaikkojen lisäämisen edelle. Näin ei enää pitäisi tehdä. Työn pitäisi olla ensisijaista. Jo sen takia, että siitä viime kädessä hyötyvät kaikki.

Investointien ja työn teettämisen pitää olla houkuttelevampaa. Työn vastaanottamisen ja tekemisen pitää olla kannustavampaa. Työelämän pitää olla parempaa, jotta ihmiset viitsivät ja jaksavat. Kaikkeen tähän pitää oikeasti panostaa. Ihan aikuisten oikeesti.

Haasteemme kietoutuvat myös yhteen. Kustannuskilpailukykymme parantaminen edellyttää, että teemme usean vuoden ajan maltillisempia palkkaratkaisuja kuin kilpailijamme. Tämä on välttämätöntä. Se, millä tavalla ja millä tasolla näin tehdään, on vähemmän olennaista ja itse asiassa lähinnä tarkoituksenmukaisuuskysymys. Mutta jotta tämä käytännössä olisi mahdollista, valtiovallan pitää tulla tuloverotuksessa vastaan. Tämä tarkoittaa sitä, että tuloverotuksen suunta pitää kääntää kiristysuralta keventämisuralle.

Kansalaisilla on oikeus ennen vaaleja kuulla miten puolueet tähän suhtautuvat. Vaikka leikkauslistat ovat kovin jännittäviä ja mediaseksikkäitä, verotus on silti se alue ja se julkisen vallan käytössä oleva väline, jolla eniten vaikutetaan talouden dynamiikkaan.

Mitkä ovat ne puolueet jotka asettavat työn etusijalle ja ovat valmiita, lisäleikkaustarpeen uhallakin, muuttamaan työn verotusta työn tekemistä suosivampaan suuntaan? Mitkä ovat ne puolueet, jotka haluavat entisestään kiristää verotusta? Keitä ovat ne, jotka panevat pään puskaan, eivätkä sano asiasta mitään selkokielistä?

Tuloverotusta pitää keventää kaikissa tuloluokissa, koska työ kannattaa asettaa etusijalle kaikissa tuloluokissa, siis myös keskivertoa korkeammissa palkkaluokissa. Työn kannustavuuteen kannattaa panostaa aina ja kaikkien osalta. Realismia on toki se, ettei tuloverotusta kovin rajusti voi keventää. Suunta on kuitenkin joskus kokoluokkaa tärkeämpää - talous on lopulta pitkälle psykologiaa.

Suomella on lukuisia haasteita. Näitä pitää uskaltaa katsoa suoraan silmiin. Kaiken viisauden alkuhan on tosiasioiden tunnustaminen. Silti meillä on moni perusasia kunnossa. Kaikki on siksi mahdollista. Peliä ei ole menetetty. Uuteen kukoistukseen nouseminen vaatii kuitenkin kovaa työtä, ja juuri työn asettamista etusijalle. Kuten se on vaatinut aiemminkin historiassamme.

Suomi on taas valintojen edessä. Runsaan kuukauden päästä tiedämme kenen käsiin näiden valintojen tekemisen annamme. Äänestäjien kuluttajansuoja kuitenkin edellyttää - sivistysvaltiossa - että jokainen vakavasti otettava puolue kertoo keskeiset lääkkeensä taloushaasteidemme korjaamiseksi.

Jokaisella äänestäjällä pitäisi olla oikeus ja mahdollisuus aidosti vertailla puolueiden verolinjoja, käsityksiä rakenneuudistuksista ja säästönäkemyksistä sekä näiden perusteella arvioida mitä kukakin ja mikäkin puolue priorisoida - työtä vai jotakin muuta.