Suomalainen talouskeskustelu näyttää vaalien alla jumiutuneen leikkauslistoihin - sotesotkun kauhistelun ja erään yksittäisen liikennehankkeen edestakaisinvääntelyn höystämänä. Ja kinasteluun siitä, kuka vahvimmin kannattaa biotaloutta, jota siis kaikki kannattavat.
Tarvitsemme huomattavasti monipuolisemman ja kokonaisvaltaisemman otteen. Suomi on kuralla. Kokonaistuotantomme on suunnilleen vuoden 2008 tasolla, menomme sen sijaan eivät ole. Nokia vääristi aikanaan talouslukumme. Olemme mitoittaneet julkiset menomme pysyvästi yksityisen sektorin tilapäisen menestyksen tasolle.
Olen huolissani siitä, että emme vieläkään miellä kuinka huolissamme meidän pitäisi olla. Riski siitä, että myös tulevan hallituksen ohjelma rakennetaan epärealististen talousoletusten varaan on valitettavasti suuri.
Meillä ei ole yhtä yksittäistä ongelmaa, vaan kärvistelemme useamman samanaikaisen murroksen keskellä. Elinkeinorakenteemme on murroksessa maailmassa, jossa mm. digitalisaation vyöryn seurauksena kilpailu vain kovenee. Väestörakenteemme muuttuu väestön ikääntyessä. Kilpailukykymme on olennaisella tavalla heikentynyt. Julkisen talouden epätasapainosta on tullut krooninen vaiva.
Kaikkiin näihin pitää ensi vaalikaudella puuttua. Taloutta pitää tasapainottaa, eli kyllä leikkauslistojakin tarvitaan. Sopeutus on kuitenkin vain yksi niistä toimista, joita tarvitsemme. Myös rakenteellisia uudistuksia erityisesti julkisen sektorin tuottavuuden parantamiseksi ja työn tarjonnan lisäämiseksi on pakko pystyä tekemään. Itse asiassa leikkausten tarve vähenee - mutta ei toki poistu, mitä jämäkämpiä rakenneuudistuksia muunmuassa työmarkkinoilla saamme aikaiseksi. Kustannuskilpailukykyämme pitää pitkäjänteisesti kehittää. Ja elinkeino- ja yritysrakennetta uudistaa.