Ivan Puopolon kolumni: Politisoituneet tieteenalat puskevat ulos misinformaatiota

Professori Jukka Savolainen kirjoitti Suomen Kuvalehdessä julki kaikkien tietämän, mutta kaikkien vaikeneman tosiasian: joissakin ihmistieteissä politiikka ja ideologia ajavat totuuden tavoittelun ohi.

Vanhan ja hyvin toimivan jaon mukaan tutkija kertoo, miten asiat ovat. Poliitikko kertoo, miten asioiden pitäisi olla. Ongelmia syntyy, jos tutkija ei suostu hyväksymään, että maailma on toisenlainen kuin hän haluaisi.

Jotta tutkijan omat mielihalut eivät pääsisi ”valumaan” akateemiseen työhön, on muotoutunut kimppu tekniikoita siltä suojautumiseksi. Tekniikoita kutsutaan tieteen kriteereiksi.

Yksi tehokkaimmista on matematiikka. Kun tulokset ja argumentit esitetään matemaattisessa muodossa, on lopputulosta erittäin hankala väännellä mieleisekseen.

Luonnontieteissä, erityisesti fysiikassa, kriteerit ovat niin ankarat, että tutkijan on käytännössä mahdotonta kikkailla. Riippumatta siitä, tekeekö tutkimuksen läpeensä punavihreä vai täysimittainen äärioikeistolainen fyysikko, tulos on aina sama. 

Sen sijaan mitä kauemmas luonnontieteistä kohti ihmistieteitä ja erityisesti humanistisia aloja mennään, sitä lepsummiksi kriteerit muuttuvat. Näin syntyy tilaa ongelmalle, josta Savolainen Suomen Kuvalehdessä kirjoittaa.

Savolainen vyöryttää lukijalle näyttöä sosiaalitieteiden politisoitumisesta. Hänen mukaansa tyypillistä on, että "suuri joukko tutkijoita vaatii tieteellisesti moitteettoman artikkelin poisvetämistä poliittisin perustein". Ja niin Savolaisen mukaan myös tapahtuu.

Tutkijayhteisön pyrkimys ei siis ole kohti totuutta vaan kohti omia poliittisia päämääriään. Läpi menevät sellaiset tuotokset, jotka sopivat siihen, mitä halutaan kuulla.

Savolainen sanoo, että sensuuri kohdistuu aina konservatiivisiksi ja oikeistolaisiksi leimattuihin tutkimuksiin.

”Jos tutkimus kyseenalaistaa maailmankuvaa, jossa korostuu rasistinen tai sukupuoleen perustuva syrjintä, tutkijayhteisö suuttuu ja ryhtyy sensuroimaan tutkimusta”, kirjoittaa Savolainen.

Yhdysvalloissa on ajat sitten tunnistettu, että sosiaalitieteiden professoreista ja opettajista murskaava enemmistö on demokraatteja eli USA:n vasemmistoa. Suomen vastaavia lukuja ei ole tiedossa, mutta suunta on selvä: mojovalla annoksella feminismiä kuorrutettu punavihreä ajattelutapa kukoistaa.

Toimittajat välittävät misinformaation kansalaisille

Koska tiedeyhteisö tuottaa tietoa, jota toimittajat välittävät eteenpäin, lopulta akatemian vääristymät valuvat kansalaisille. 

Ongelman mittaluokkaa kasvattaa se, että tiedonvälittäjät eli toimittajat itse valmistuvat tyypillisesti ihmistieteistä. Tunnen kymmeniä toimittajia, joista ehkä prosentilla on luonnontieteellinen tausta.

Toki myös journalismissa on tekniikoita, joilla pyritään suojautumaan inhimillisen ajattelun vääristymiltä, mutta tekniikat ovat vielä humanismiakin huonompia. Siksi ei ole lainkaan yllättävää, että haastateltavien valintaa, näkökulmia ja siten lopputulosta ohjaa toimittajan oma käsitys maailmasta.

Yhdistelmä poliittisesti värittyneitä tutkijoita ja heitä komppaavia toimittajia muodostaa yhteiskuntaan jättimäisen tehtaan, joka tuottaa ideologisoitunutta ”tietoa” eli misinformaatiota.

Tämä näkyy tällä hetkellä hyvin esimerkiksi sukupuolikeskustelussa. Yrittäkääpä etsiä juttu, jossa sukupuoleen liittyviä kysymyksiä kommentoi biologi. Ehkä sellainen jostain kallion sisään kaivetusta loppusijoituspaikasta löytyy, mutta ylivoimainen enemmistö kommentoijista on sukupuolentutkijoita - tai oikeammin sukupuolentutkija-aktivisteja.

Professori Savolainen kertoo Suomen Kuvalehden artikkelissaan vuonna 2007 Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistusta Janne Kivivuoren artikkelista.

”Yksi haastateltavista tutkijoista kuvasi, kuinka sosiaalitieteellisen lehden päätoimittaja painosti häntä poistamaan käsikirjoituksesta lauseen, jossa viitattiin biologisiin eroihin miesten ja naisten seksuaalisuudessa: ’Sähän olet sosiologi, kyllä sun pitää ymmärtää!’”

Professori Savolainen pitää sitaattia ”karmaisevana”, mutta itseäni tuo ei yllätä lainkaan. Opiskelin nimittäin pääaineenani parikymmentä vuotta sitten sosiologiaa.

Tein jo silloin havainnon, että oikeastaan mitään ei tarvinnut tietää. Kunhan osasi kirjoittaa akateemisen eli hankalan kuuloisesti ja pani tenttivastaukseen sopivat hittisanat, aina pääsi läpi. Olen täysin vakuuttunut, että ei toimi biologiassa.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja