Kaikki lähti liikkeelle Oulusta, kun siellä alkoi purkautua pöyristyttävä lapsiin kohdistunut seksuaalirikosten sarja. Sen jälkeen tuli tietoa Helsingissä tapahtuneesta lapsen törkeästä raiskaamisesta. Tämän kaiken päälle tuli poliisin eilen julkaisema ennakkotilasto koskien seksuaalirikoksia viime vuodelta. Se on karua luettavaa, kirjoittaa MTV:n Huomenta Suomen juontaja, toimittaja Ivan Puopolo.
Helsingissä tapahtuneista raiskauksista epäiltynä 54 prosentissa on ulkomaalainen. Muualla maassa vastaava luku on 34 prosentti.
Lasten seksuaaliset hyväksikäytöt ovat kasvaneet Helsingissä viime vuonna 70 prosenttia. Niissä ulkomaalaisten osuus epäillyistä on noin 20 prosenttia.
Kaikissa seksuaalirikoksissa ulkomaalaiset, erityisesti irakilaiset ja afganistanilaiset, ovat selvästi yliedustettuina. Yliedustus tarkoittaa, että heitä on tekijöinä poikkeuksellisen paljon siihen nähden, kuinka paljon heitä on maassa.
Ennaltaehkäisy ei toimi
Sitten alkoi ennaltaehkäisevien toimenpiteiden luettelointi.
Heti alkuun pöytään lyötiin vanha kunnon kotouttaminen. Se ei ole onnistunut Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa eikä tähän mennessä Suomessa, mutta jostain ihmeellisestä syystä ollaan silti sitä mieltä, että jatkossa kyllä onnistuu. Kunhan vielä vähän jykevämmin sanotaan, että ei saa raiskata, niin eiköhän se siitä sitten.
Vasemmistosta muistutettiin, että suostumusperusteisuus on saatava lakiin. Sekö se ongelma todella on? Että jospa vain laissa lukisi, että suostumus on saatava, niin sitten varmasti raiskaaminen loppuu, niinkö?
Poliisien lisäämistä on esitetty myös. Poliisi tietenkin valvoo lakia, mutta miten se auttaa siihen, että mies ei raiskaa naista? Vaikka jokaisessa kulmassa seisoisi poliisi, ei siitä olisi mitään hyötyä niin kauan, kun he eivät seuraa ihmisiä heidän koteihinsa.
Annika Saarikko sanoi blogissaan, että "oireilevat tunnistetaan ja rikoksia pystytään paremmin ennaltaehkäisemään". Anteeksi, mutta mitkä olivatkaan raiskaamisen ennakko-oireet? Näkeekö sen röntgenissä vai kuumemittarilla?