Isän roolin muutos aiheuttaa syyllisyyden tunteita erityisesti jo isoisäikään ehtineissä miehissä.
Isätyöntekijä ja työnohajaaja Ilmo Saneri Miessakit ry:stä on tavannut työssään tuhansia isiä. Hänen mukaansa monet isät kokevat olleensa huonoja isiä. Mitä vanhempaan ikäluokkaan mennään, sitä enemmän ilmiö korostuu.
– Isoisätyössä lähes kaikki ovat sanoneet olleensa huonoja isiä. Heiltä on mennyt työn takia pikkulapsivaihe täysin ohi eivätkä he ole ehtineet olemaan isä lapsille, Saneri sanoo.
Esimerkiksi Saneri ottaa oman isänsä.
– Hän pyysi anteeksi sitä, että hän on ollut huono isä minulle. Vastasin, että ei minulla ole sellainen käsitys, vaan minusta hän on ollut loistava isä. Nykyisinhän isät viettävät paljon aikaa lastensa kanssa, eikä hän ollut tehnyt niin.
Hyvän isän kriteerit ovat siis dramaattisesti muuttuneet.
– Isän rooli on muuttunut. Nykyisät viettävät paljon aikaa lasten kanssa ja tekevät sellaisia valintoja, että arki pystytään jakamaan lapsen kanssa. Ennen hyvä isä toi rahaa ja leipää perheeseen ja tuki kotona lapsia hoitavaa äitiä.
Nuorempien isien keskuudessa vastaavaa syyllisyyttä ei näy, mikä on Sanerista hyvä asia. Nykyiset nuoret isät myös tekevät sellaisia valintoja, että heidän ei tarvitse myöhemmin kokea olleensa huonoja isiä.