Korona-arki toi monien elämään pysyvän etätyön, mutta myös hämärsi työ- ja perhe-elämän välistä rajaa. Arki kaatui usein äitien harteille.
Monien ihmisten kyky hallita työn ja perhe-elämän välistä rajaa hämärtyi korona-aikana. Äideille kuitenkin kasaantui tämän selvityksen mukaan kuormaa isiä enemmän.
Erityisesti työ- ja vapaa-aika sekoittuivat perheissä, joissa vain äiti siirtyi etätöihin eivätkä vanhemmat neuvotelleet keskenään työ- ja hoivavastuiden jakamisesta, paljastaa Turun yliopiston sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön oppiaineissa käynnissä oleva tutkimushanke.
Näissä tilanteissa äidit päätyivät usein kantamaan lisääntyneen kuormituksen yrittämällä yhdistää omaa työtään lasten- ja kodinhoitoon.
Lue myös: Korona-aika aiheuttaa vihaa ja voimakasta vastakkainasettelua – tätä mieltä psykologi on pakkorokottamisesta
– Koti muuttui niin sanotuksi monitoimitilaksi eli työpaikaksi, päiväkodiksi ja kouluksi. Lisäksi äidit kamppailivat usean samanaikaisen työvuoron kanssa: yhtä aikaa piti selviytyä töistä, lastenhoidosta, etäkoululaisten tukemisesta, ruoanlaitosta, pyykeistä sekä siivouksesta, kertoo hankkeen vastuullinen johtaja ja Turun yliopiston sosiaalipolitiikan yliopistonlehtori Milla Salin.
– Joissakin perheissä äideistä tulikin eräänlaisia "korona-arjen projektipäälliköitä", joiden harteille kasautui päävastuu perheen arjen sujumisesta.
Osa päätyi töihin autotalliin tai saunaan
Jos molemmat vanhemmat siirtyivät etätöihin, perheessä saatettiin vääntää siitä, miten kodin tilat riittävät sekä työntekoon ja lasten etäkoulunkäyntiin. Osa päätyi töihin jopa autotalliin tai saunaan.
Mikäli molemmille vanhemmille ei ollut mahdollista järjestää rauhallista työtilaa, äitien kuvauksissa korostui heidän oma joustamisensa tilan suhteen. Äideille tyypillinen työskentelypaikka sijaitsi usein keittiössä tai muussa perheen yhteisessä tilassa. Näissä tiloissa lapset helposti kokivat äidin olevan myös heidän käytettävissään, vaikka äidin olisi täytynyt työskennellä.
Brittitutkimus havaitsi jo 2020, että lapset keskeyttivät koronaeristäytymisen aikana useammin etätyötä tekevän äidin kuin isän.
Korona-arki toikin näkyväksi arjen sukupuolittuneet rakenteet.
– Osa äideistä kertoi, että lastenhoitoa koskeva vastuunjako oli ollut epätasa-arvoista jo ennen pandemiaa, mutta he eivät olleet kokeneet sitä suureksi ongelmaksi. Saattaakin olla niin, että normaalissa arjessa äidin suurempi hoivavastuu jää näkymättömäksi eikä nouse samalla tavoin työ- ja perhe-elämän rajojen hallinnan haasteeksi.
Katso myös: Lapsi keskeytti äitinsä – taapersi suoraan tv-lähetykseen! Juttu jatkuu videon alla.
0:32
"Aamupäivällä toinen teki töitä ja toinen hoiti lapsia, ja iltapäivällä päinvastoin"
Osassa perheitä onnistuttiin jakamaan lisääntynyttä vastuuta vanhempien kesken tasaisemmin ja takaamaan molemmille vanhemmille tasa-arvoinen mahdollisuus työhön.
– Puolisoiden päivittäisistä tai viikoittaisista "työvuoroista" sopimiseksi jotkut vanhemmat tekivät etukäteen lukujärjestyksiä, joihin merkittiin niin vanhempien kuin lastenkin pakolliset työ- ja koulutehtävät, Salin kertoo.
– Jos molemmat vanhemmat olivat etätöissä, päivittäiset ”työ- ja lastenhoitovuorot" jaettiin esimerkiksi vanhempien pakollisten työtehtävien, kuten palaverien mukaan, tai siten, että aamupäivällä toinen teki töitä ja toinen hoiti lapsia, ja iltapäivällä päinvastoin.
Lue myös: Hätkähdyttävät luvut koronakuormituksesta – apua odotetaan kuukausia: "Valuvika jo aikaisemmin"
Lue myös: Onko sinullakin "äitien burn-out"? Katie uskoo, että koronakriisi saa jo valmiiksi kuormittuneet murtumaan
Katso myös: Ex-suorittajat kertovat työuupumuksestaan – Laura muistelee: "Yksi sunnuntai-ilta soitin äidille normaalisti kuulumisia, mutta huomasin itkeväni puhelimeen..."
11:17
Lue uusimmat lifestyle-artikkelit!
Tulokset perustuvat Turun yliopiston sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön oppiaineissa käynnissä olevan tutkimushankkeen Korona-arki lapsiperheissä (KOLA) kahteen vertaisarvioituun julkaisuun, joissa tarkasteltiin suomalaisten kokemuksia työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisesta korona-arjessa keväällä 2020.
Lähde: Turun yliopisto