Isä-näytelmä päästää muistisairaan pään sisälle – esityksen tähti: Dementia on liki kaikilla edessä

Vakuuttavan isä-roolin tekevän näyttelijä Jari Pehkosen lähipiirin kokemukset ovat auttaneet näytelmän työstämisessä. Molemmat vanhemmat sairastuivat alzheimerin tautiin. Se on yleisin dementiaa aiheuttava parantumaton sairaus. 

– Se on totta. Sitä paitsi se on kaikilla edessä suurinpiirtein. Eletään satavuotiaaksi, mutta ei enää ihan tuo aivo toimi, kertoo Pehkonen.

– Tästä voi saada sellaista vertaistukea, koska tämä on kauhean tunnistettavaa. Tämä kaikki vainoharhaisuus, tavaroiden piilottelu ja pelkotilat ja se, että se todellisuus muuttuu ja miten se näytetään tässä näytelmässä, niin se tuntuu kauhean todenmukaiselta, sanoo tytärtä esittävä Vuokko Hovatta.

Näytelmän ohjaajan kohdalla Isä-teos on saanut paneutumaan vanhuuteen, ajan kulumiseen ja hyvän loppuelämän edellytyksiin.

– Miten sitä elämää kannattaa elämää. Se on ollut tässä hyvin päällimmäisenä, kertoo ohjaaja Milko Lehto.

Niin miten sitä kannattaa elää?

– Kannattaa elää mahdollisimman täydesti. Tässä näytelmässä sanotaan, että lehdet putoaa. Mitä meistä jää? Ehkä vain niitä putoavia lehtiä. Että kannattaa nauttia siitä putoamisesta, silloin kun putoaa, Lehto pohtii.

"Länsimainen kulttuuri perustuu kuoleman kieltämiseen"

Pehkonen esittää näytelmässä vanhaa miestä, jolla on etenevä muistisairaus.  

– Yleisö pääsee tässä jutussa aika hyvin tämän "heebon" pään sisälle, tiivistää Pehkonen.

Muistiliiton toiminnanjohtaja Eila Okkosen mukaan näytelmä on koskettava ja hyvin lähellä todellisuutta. 

– Minusta ennen kaikkea oli arvokasta siinä se, että tuli sen muistisairaan ihmisen näkökulma vahvasti esille tässä. Koskettava oli kyllä. Soisin monen näkevän tämän, tiivistää Okkonen.

– Vaikka länsimainen kulttuuri perustuukin pitkälti kuoleman kieltämiseen, nyky-yhteiskunnassa asioista voidaan kuitenkin puhua. Vanhuksenhuollosta ollaan taas leikkaamassa. Toivottavasti tällainen näytelmä herättää ajatuksia myös siitä, että miten vanhat ihmiset pärjäävät yksin, Hovatta pohtii.