Kansallisteatterin Kiertuenäyttämö kiertää parhaillaan Suomen vankiloita. Ryhmä esittää vangeille Rikos ja rangaistus -klassikkoteosta – saman näytelmän, mitä he vuosi sitten esittivät valtion koulukodeissa.
Kansallisteatterin Kiertuenäyttämö kohta vuosikymmenen ikäinen idea on simppeli ja tärkeä.
– Tarkoituksena on edistää tasa-arvoa taiteen keinoin. Viemme Kansallisteatterin teatteriesityksiä sinne, mistä ihmiset eivät pääse meille teatteriin. Viemme noin sata esitystä vuodessa erilaisiin terveydenhuollon ja sosiaalityön yksiköihin, vankiloihin ja vastaanottokeskuksiin, kertoo tuottaja Roosa Vaverka.
"Elämän ensimmäinen teatterikokemus"
Kiertue toteutetaan yhteistyössä Rikosseuraamuslaitoksen kanssa.
– Uskon, että teatteriesityksen aihe on vankeja puhutteleva ja onkin tärkeää, että jokaisen esityksen jälkeen on varattu aikaa yhteiselle keskustelulle, jossa yleisö voi tuoda esille esityksen herättämiä ajatuksia. Monen vangin kohdalla kyseessä on elämän ensimmäinen teatterikokemus, kommentoi erityisasiantuntija Kati Sunimento Rikosseuraamuslaitokselta Kiertuenäyttämön tiedotteessa.
Vuosi sitten Johanna Freundlichin ohjaama Rikos ja rangaistus kiersi valtion koulukoteja.
– Se on ihan sama, missä ihminen asuu tai minkälaisessa elämäntilanteessa hän on. Kaikille kuuluu yhtä korkealaatuinen taide. Koulukotien jälkeen halusimme jatkaa kiertuetta ja paikoiksi valikoituivat vankilat.
Kiertuenäyttämö pyrkii nostamaan esiin marginaaliin jäävien ihmisryhmien ääntä.
– Ennen koulukotikiertuetta pidimme koulukodeissa teatterityöpajoja. Haastattelimme siellä asuvia nuoria ja heidän äänensä kuuluu tässä esityksessä nauhalta niin, että he ovat kertojina kuuluu koulukodeissa asuvien nuorten ääniä.
Esitys "pääsi iholle"
Esityksen jälkeen saimme mahdollisuuden haastatella Hämeenlinnan naistenvankilassa asuvaa naista.
Miltä se tuntuu, että tänne tulee tällainen teatteriesitys?
– Mahtavalta. Jo etukäteen silloin kun siitä tiedotettiin, niin kyllä vangit kaikki odotti tosi innolla ja se näkyi tässä osanottomäärässä, että meitä oli kaikki täällä, kertoo Kristiina Sandberg.
Sandberg piti näytelmää onnistuneena.
– Meni tunteisiin, pääsi iholle, että kyllä siinä tuli monenlaisia. Ihan mukana pystyi eläytymään. Erittäin hyvin toteutettu.
Esityksessä oli nähtävissä ahdistusta, mutta myös toivoa.
– Tämä viestitti ahdingon aiheuttamista virhearvioista. Erehdyksestä. Katumisesta. Ja kuitenkin siitä, että ei se tuomio ole se elämän loppu – pääsee itsensä kanssa sinuiksi lopulta kuitenkin ja yhteiskuntaan takaisin, arvioi Sandberg.
Näyttelijöillä on syytä hymyyn. Esitys päättyi äänekkäisiin aplodeihin ja wuhuu-huutoihin.