Imatralainen Janni, 29, on kympin tyttö, joka on yrittänyt tappaa itsensä useasti: "Vasta myöhemmin tajusin, miten julma olen itselleni ollut"

22-vuotias Janni Väkevä seisoo keskellä silloisen miesystävänsä asuntoa. Takana on jälleen yksi myrskyisä riita. Ahdistus puristaa hillittömästi Jannin rintaa. Kyyneleitä on mahdotonta pitää sisällä.

Janni tyhjentää lääkepurkin, jonka jälkeen muisti katkeaa. Mitä seuraavaksi tapahtui? Sitä hän ei tiedä. 

Seuraavana päivänä Janni herää pariskunnan yhteisestä sängystä täysin tietämättömänä siitä, miten on sänkyyn joutunut. Oksennusta täynnä oleva kylpyhuone paljastaa myös miesystävälle, kuinka huonossa kunnossa Janni todella on.

Tunnekuohut ovat ajaneet itsemurhayrityksiin

Nyt seitsemän vuotta myöhemmin Jannia hävettää tuo hetki ja ne viisi muuta kertaa, kun hän on tarttunut lääkepurkkiin riistääkseen oman henkensä.

– Sitä miettii, että miksi on toiminut niin lapsellisesti. Kyllä se nolotti silloinkin jo, kun vanhemmat ja terapeutti nuhteli.

Janni kertoo, että on yrittänyt itsemurhaa aina tunnekuohun vallassa. Tunnekuohun jälkeen itsemurhayritykset ovat hävettäneet häntä.

Muiden silmissä reipas ja pärjäävä

Janni oli kiltti lapsi, joka pärjäsi hyvin harrastuksissaan. Perhe huomasi Jannin ahdistuksen, mutta kaikki muut näkivät hänet reippaana kympin tyttönä.

– Kaikki pitivät mua aina reippaana, koska piilotin tunteeni. Oikeasti olen aina ollut epävarma itsestäni.

Janni patosi tunteensa, eikä muut huomanneet nuoren hätää.

– Mulla oli aina sellainen ajatus, että tunteiden näyttäminen on heikkoutta. Halusin olla "hyvä jätkä". 

Juttu jatkuu kuvan jälkeen...

Oli kyse sitten hiihtokilpailussa hopealle jäämisestä tai siitä, että kokeesta tuli kympin sijaan ysi, Jannin maailma meni sekaisin.

– Ajattelin aina, että pitää olla yli-ihminen. Vasta myöhemmin tajusin, miten julma olen itselleni ollut.

Jannin kulissit pysyivät pystyssä, vaikka ahdistus painoi rintaa ja itsesyytökset pyörivät mielessä.

"Juttelut on nyt juteltu"

Kun itsemurhayritysten kierre alkoi, Janni kävi terapiassa hakemassa apua ahdistukseensa. Hän ei kuitenkaan kokenut saavansa terapiasta apua arkeen. 

Kun Janni puolitoista vuotta sitten tarttui jälleen lääkepurkkiin, äiti raahasi vastahakoisen tyttären pakolla päivystykseen.

– Sanoin äitille, että olen 10 vuotta jutellut, enkä lähde enää juttelemaan. Juttelut on nyt juteltu.

Janni kuitenkin taipui, ja nyt hän kiittää äitiään ”päivystykseen raahamisesta”. Tuolla käynnillä Janni löysi itselleen sopivan terapiamuodon dialektisesta käyttäytymisterapiasta.

– Ajattelin, että tota miä vielä kokeilen. Terapiaa kesti yhteensä 36 viikkoa. Sen jälkeen minulla ei ole ollut enää itsetuhoisia ajatuksia.

Janni koki, että sai dialektisesta käyttäytymisterapiasta ensimmäisen kerran konkreettisia työkaluja arjessa pärjäämiseen.

– Aiemmin minulle ei asetettu selkeitä tavoitteita, vaan se oli sellaista jutustelua. Sellainen ei sopinut ollenkaan.

"Puhun, jotta joku muu pääsisi helpommalla"

Terapian avulla Janni on oivaltanut, että kärsi niin kutsutusta kiltin tytön syndroomasta. Hän hukkasi omat tunteensa, tarpeensa ja tahtonsa, jotta voi miellyttää muita.

– Tein asiat siitä näkökulmasta, että miten mä hyödyttäisin yhteiskuntaa, enkä suututtaisi ketään.

Terapian avulla Janni on oppinut hyväksymään itsensä kaikkine puutteineen. 

– En pääse kokonaan eroon kiltteydestäni, mutta ei tarvitsekaan.

Terapia on auttanut Jannia hillitsemään tunteenpurkauksia, jotka saivat hänet aiemmin tarttumaan lääkepurkkiin.

– Nykyään osaan ottaa aikalisän, jotta tunneryöppy ei pääse liian isoksi. 

Janni toimii myös kokemusasiantuntijana Eksotessa. Hän haluaa puhua asiasta, jotta ihmiset ymmärtäisivät, että myös kympit tytöt saattavat kantaa mukanaan ahdistuksen taakkaa.

– Kun itse uskalsin avata itseäni ja olla avoimesti sitä mitä on, niin sain paljon hyvää palautetta. Haluan puhua, jos se rohkaisisi myös muita kertomaan ahdistuksestaan, eikä patoamaan tunteita niin kun miä tein. Puhun, jotta joku muu pääsisi helpommalla kuin minä pääsin.