Ilkka Suominen 80 vuotta: Kokoomuksen kunniapuheenjohtaja löysi vaimonsa puoluetoimistosta – ja kun hän menetti tämän, tytär perheineen muutti takaisin lapsuudenkotiin

Puolueen 21 vuotta kestäneen oppositiokauden päättyminen kuuluu ajan merkkipaaluihin. Sitä edelsi kokoomuksen, keskustan ja RKP:n ennen vuoden 1987 vaaleja solmima kassakaappisopimus porvarihallituksen muodostamisesta. Presidentti Mauno Koivisto torppasi aikeet, ja syntyi demarien ja kokoomuksen hallitus.

– Koivisto sanoi, että kokoomuksellahan oli valinnanvaraa. Hän ei puhunut halkinaisin huulin niin kuin intiaanit sanovat, mutta se oli hyvin teoreettista. Eihän meillä ollut. Puolueen eduskuntaryhmä oli hallituskiimainen suorastaan. Kun tarjottiin demariyhteistyötä, ei ollut enää ajatustakaan päästä porvariyhteistyöhön, Suominen muistelee.

Tällä vaalikaudella on nähty 1987 haikailtu sinivihreä, Juha Sipilän (kesk.) johtama hallitus.

– Ei mikään hallitus ole niin huono kuin miksi se haukutaan eikä mikään hallitus niin hyvä kuin se itse kehuu itsensä. Tällä on ollut onnistumisiakin – tai ainakin sen kaudella on talous onnistuttu kääntämään. Hallituksillahan ei ole – ja tämä ei ole mikään syytös Sipilän hallitusta kohtaan – tai niillä on kovin vähän (vaikutusvaltaa talouteen), kansainväliset suhdanteet, monet asiat vaikuttavat paljon enemmän siihen miten talous kääntyy.

Ilkka Suominen

– valtiotieteen maisteri, ministeri.

– syntynyt 8.4.1939 Nakkilassa.

– nahkakemian insinööri 1958 (Lontoo) ja 1959 (Reutlingen, Saksa), merkonomi 1964, VTM 1969 (HY, kansantaloustiede).

– suvun yrityksessä J. W. Suominen Oy:ssä eri tehtävissä 1960-75, toimitusjohtaja 1975-79, Alkon pääjohtaja 1994-99.

– kansanedustaja 1970-75 ja 1983-94, Euroopan parlamentin jäsen 1999-2004, Nakkilan kunnanvaltuutettu 1969-76, presidentin valitsijamies 1978, 82, 88.

– kauppa- ja teollisuusministeri 1987-91, eduskunnan puhemies 1991-94.

– kokoomuksen puheenjohtaja 1979-91, nuorten liiton (KNL) pj 1969-71, European Democrat Unionin (EDU) vpj 1986-93, Etyjin parlamentin puhemies 1992-94.

– tekniikan kunniatohtori 1992 (Tampere), ministeri 1998, kokoomuksen kunniapj 2012.

– leski, kolme lasta, seitsemän lastenlasta ja kolme lastenlastenlasta.

– juhlii perhepiirissä

Sotea ei jää suremaan

Kansalainen Suominen miettii, ja hän on Helsingistä, että onko se niin hirveän suuri onnettomuus kansalainen Suomisen näkökulmasta, että sotea ei saatu aikaan. Siinähän oli haukattu aivan liian suuri pala. Meillä on lisäksi unohdettu komitealaitos, joihin tällaiset asiat pitäisi lykätä.

Suomisen puheenjohtaja-aikana puhuttiin sosiaalisesta valintataloudesta, nyt puolue näyttää puhuvan suurten terveysyhtiöiden suulla.

– Ei minusta se, että tehtäviä annetaan yksityisille ole silloin paha, jos yksilö ei maksa siitä enempää kuin julkisestakaan palvelusta eikä siitä tule julkiselle ylimääräisiä kustannuksia. Vasta sitten, jos tämä menee siihen, että paljon kalliimmalla mennään niin, että verovaroilla kustannetaan voittoja, sitten se ei ole oikein.

Julkisuudessa on tullut vaikutelma, että isot yhtiöt ovat vedättäneet kokoomuspoliitikkoja ja heitä on mennyt yhtiöiden palvelukseen. Se näyttää aika rumalta. Onko näin?

– Joo, ja kaikki on aina sitä, miltä se näyttää.

Vaimo löytyi puoluetoimistosta

Ilkka Suominen ehti viettää nelisenkymmentä vuotta rakkaan vaimonsa Riitan kanssa. Tämä toimi Suomista edeltäneen kokoomusjohtajan Harri Holkerin sihteerinä, kun pari tutustui.

– Holkeri sanoi hyvin ystävällisesti minulle: Ilkka, eikö se riitä, että menetän sinut. Mutta sinun täytyy vielä ottaa minun sihteerinikin.

Suominen toimi tuolloin sukuyhtiön johdossa Nakkilassa. Hänen isänsä lähetti 1958 poikansa Englantiin ja Saksaan opiskelemaan nahkurin ammattiin. Siltä ajalta periytyy hyvä kielitaito.

Satakuntalainen yrittäjäsuku oli poliittisesti aktiivisia. Suomisen isä toimi 1930-luvulla lyhyen aikaa IKL:ssä, ”vaikkei hän tunnetusti ollut mikään kiihkoiluja, mutta kommunismin pelko ajoi oikeistolaisia IKL:ään.” Äiti oli sodan jälkeen kokoomuksen kunnanvaltuutettuna.

Riitta Suominen kuoli kolme ja puoli vuotta sitten. Tytär Riikka perheineen muutti sen jälkeen Ilkka Suomisen luo.

Suominen kertoo, että hänen isänsä tunnuslause oli: Elävät ajatelkoot eläviä.

– Toivoin silloin, ettei minun tarvitse tässä isossa asunnossa yksin huuhailla. Pelkäisin suorastaan olla täällä yksin. Kun tähän ikään tulee, tämä paino ja tämä kömpelyys. Selkä aiheuttaa vähän huonon kävelyn. Tykkään hirveästi tästä järjestelystä.