Kuusivuotiaan Mikan käsi irtosi kamalassa turmassa – Sirpa Asko-Seljavaara oli ainoa Suomessa, joka pystyi pelastamaan sen: "Ajattelin, että minun on pakko onnistua"

Poika oli kuusivuotias. Hänen kätensä oli irronnut kämmenestä auto-onnettomuudessa. Poika kiidätettiin HYKSin kirurgisen sairaalan poliklinikalle.

– Ajattelin, että minun on pakko onnistua, sillä olin silloin ainoa kirurgi Suomessa, joka pystyi takaisinistutuksen tekemään, Sirpa Asko-Seljavaara muistaa ajatelleensa.

Leikkaus kesti yli kymmenen tuntia. Hermot ja verisuonet saatiin yhdistettyä. Elettiin 1980-lukua, ja kudoskappaleiden yhdistämisen mahdollisti edellisen vuosikymmenen lopulla kehitetty rekonstruktiivinen mikrokirurgia, jonka pioneereihin maailmassa Asko-Seljavaara kuului.

"Olen Mika, muistatko?"

Kului vuosia, vuosikymmeniä, kunnes eräänä päivänä kirurgin käteen tarttui keski-ikäinen mies: minä olen Mika, muistatko?

– Käsi oli parantunut niin hyvin, että siihen oli jäänyt vain arpi kämmenen ympäri.

– Kyllä tuollaiset tapaamiset tuntuvat kivalta. Ne ovat muistoja kirurgian suurista voitoista. Se, että sai jotain näkyvää aikaan ja teki joka päivä jotain peruuttamatonta potilaille. Se oli hienoa, mutta hirveän vastuullista, Asko-Seljavaara hymyilee kodissaan Helsingin Lauttasaaressa.

Parvekkeilta on mahtavat näköalat Helsinkiin. Tähän maisemaan kaupunginvaltuutettu Asko-Seljavaaran – maailmanparantajaluonteen, kuten hän itse sanoo – tarmo kohdistuu nykyisin.

– Melkein joka päivä pitää tehdä jotakin. Minua kiinnostaa helsinkiläisten hyvinvointi. Se, että heillä olisi hyvä elämä.

Nukkui seisaaltaan

Nykyinen työnteko on kuitenkin vähäistä verrattuna siihen, miten Asko-Seljavaara aikoinaan rehki.

– 1970- ja 1980-luvuilla päivystin joka kolmas yö. Se oli niin rajua, että nukuin nelosen ratikan takasillalla seinää vasten seisaallaan.

Lue myös: Sirpa Asko-Seljavaara: Alkoholistien hoitoon pääsyä helpotettava

Asko-Seljavaara laskee silmiensä alta kulkeneen satatuhatta potilasta. Suinkaan kaikkia hän ei itse leikannut, mutta suuri työssä kohdattujen ihmisten määrä loi pohjan äänestäjäkunnalle, kun Asko-Seljavaara 2003 valittiin eduskuntaan.

Sirpa Asko-Seljavaara

 – s. 12.10.1939 Helsinki

– naimisissa, kaksi lasta, neljä lastenlasta

– asuinpaikka Helsinki

– Asko-Seljavaaran isä oli vuorineuvos Aukusti Asko-Avonius (1887-1965), huonekaluvalmistaja Asko-konsernin perustaja

– lääketieteen ja kirurgian tohtori 1974 (Helsingin yliopisto), professorin arvonimi 1994, HYKSin plastiikkakirurgian ylilääkäri 1990-2003; Helsingin yliopiston plastiikkakirurgian professori 2001; yli 200 kansainvälistä lääketieteellistä julkaisua; Euroopan plastiikkakirurgien yhdistyksen puheenjohtaja 1986-1987 ja Kansainvälisen plastiikkakirurgien järjestön hallituksen jäsen 1999-2003

– kansanedustaja (kokoomus) 2003-2011

– Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 2005– ja kaupunkiympäristölautakunnan jäsen 2017–

– edelleen lukuisia luottamustehtäviä, mm. Helsingin kaupunginteatteria ylläpitävän Helsingin teatterisäätiön hallituksen jäsen, Lauttasaaren kansallisten senioreiden puheenjohtaja, kokoomuksen senioriverkoston perustajajäsen, Asko-säätiön puheenjohtaja.

– Työtoverit innostivat minua pyrkimään, jotta hoitotakuulainsäädäntö saataisiin voimaan. Siksi minä menin. Ennen lakia kirurgiset jonot Suomessa olivat 90 000 potilasta, parin vuoden päästä enää muutama tuhat. Se oli dramaattinen muutos.

Oman edun tavoittelu on politiikassa valtaisaa

Asko-Seljavaara oli jo eläkeiässä, kun hän vaihtoi HYKSin plastiikkakirurgian ylilääkärin ja professorin paikan kansanedustajuuteen.

Hän sanoo olleensa varautunut politiikan olevan toisenlaista kuin asiantuntijaorganisaation johtaminen, mutta silti jotkut ”todelliset munaukset” saavat hänet yhä pudistelemaan päätään.

– Alkoholiveroa laskettiin, vaikka eduskunnan kaikki lääkärit ja poliisit vastustivat sitä, ja sen jälkeen sitä on jouduttu taas nostamaan kahdeksan kertaa.

– Kun joku maaginen tyyppi saa päähänsä, että näin me tehdään, eivät ne usko mitään. Oman edun tavoittelu on politiikassa valtaisaa, ja monta ihan pöljää päätöstä on tehty.

Mutta myös monta hyvää päätöstä.

– Paula Risikon johdolla tehtiin terveydenhuoltolaki, joka on terveydenhuollon perusta. Eläkelait uudistettiin. Kyllä niinä vuosina saatiin paljon aikaan.

Ei maakuntamallille

Asko-Seljavaaran julkisia kannanottoja seuranneet tietävät, ettei hän kannata markkinamekanismeja erikoissairaanhoitoon eikä potilaiden rajatonta valinnanvapautta. Jos hän olisi diktaattori, miten soteuudistus ajettaisiin maaliin?

– Jokainen kunta saisi itse päättää, miten terveydenhoidon järjestää, ja se integroidaan keskussairaaloihin. Mitään maakuntamallia ei tarvita. Se on aivan järjetön.