Koronatilanne on todennäköisesti lisännyt ilmoitusten tekemistä ikääntyneistä.
Viime vuonna Suomessa tehtiin yli 12 000 huoli-ilmoitusta ikääntyneen ihmisen tilanteesta. Poikkeuksellisen paljon väestömäärään nähden ilmoituksia tehtiin Pohjois-Suomessa.
Kaiken kaikkiaan huoli-ilmoitus tunnetaan Suomessa vielä turhan huonosti, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuspäällikkö Minna-Liisa Luoma.
– Tavoitteenamme on, että huoli-ilmoitus otettaisiin kaikkialla käyttöön yhtä hyvin kuin lastensuojeluilmoitus. Pyrimme kehittämään huoli-ilmoitukseen samanlaista, yhdenmukaista kirjausmenetelmää, Luoma sanoo.
Huoli-ilmoituksen on voinut Suomessa tehdä kuka tahansa anonyymisti puhelimitse tai netissä vuodesta 2013 alkaen. Ilmoituksen tekemisen perusteeksi riittää huoli ikääntyneestä henkilöstä. Kunnan sosiaalitoimen viranomaisilla on velvollisuus tutkia jokainen huoli-ilmoitus.
Ilmoitusten kokonaismääristä ei ole olemassa viime vuotta vanhempia tilastoja, mutta Luoma arvioi niiden tekemisen lisääntyneen viime vuosina: asia on pikkuhiljaa tulossa suomalaisille tutummaksi.
Luoma uskoo koronatilanteen lisänneen huoli-ilmoitusten tekemistä merkittävästi.
– Ikääntyneiden luona ei ole saatu kyläiltyä normaaliin tapaan, joten omaisten huoli on kasvanut.
Lue myös: "Ahistaa niin perkuleesti", "Pimeä marraskuu potenssiin x", "Ihana rauhallisuus" – Näin vanhukset ovat kokeneet korona-ajan
Arjessa pärjääminen huolettaa
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella on hiljattain tutkittu ensimmäistä kertaa myös huoli-ilmoitusten sisältöjä. Viime vuoden ilmoituksissa korostuivat arjessa pärjäämättömyys, toimintakyvyn lasku, itsestä huolehtimisen vaikeudet sekä riittämätön avunsaanti.
Muita huolenaiheita olivat asumisolosuhteet, muistisairaus, päihteiden käyttö, palvelujen tarve, kaltoinkohtelu sekä taloudelliset ongelmat, joiden epäiltiin johtuvan esimerkiksi taloudellisesta hyväksikäytöstä. Moni ilmoituksen tekijä murehtii sitä, että ikääntynyt ei ymmärrä itse hakea apua.
– Myös ikääntyneiden yksinäisyydestä ja mielenterveydestä ollaan huolissaan. Korona-aika on todennäköisesti lisännyt näitäkin huolia, Luoma pohtii.
Kotihoitoa tai laitospaikan etsintää
Se, mitä huoli-ilmoituksen tekemisestä konkreettisesti seuraa, riippuu huoli-ilmoituksen sisällöstä. Myös kuntien toimintatavoissa saattaa olla eroja.
Esimerkiksi Vantaalla ilmoitukset tehdään seniorineuvontaan, josta asia annetaan hoidettavaksi vanhuspalvelun ja sosiaalitoimen viranomaisille. Ne tekevät palvelutarpeen arvioinnin eli selvittävät, mitä asialle on tehtävissä, kokoavat verkoston ja pyrkivät järjestämään ikääntyneelle apua, kertoo Suvanto ry:n vanhempi suunnittelija Päivi Helakallio.
Suvannon toiminnan tarkoituksena on ikääntyneiden luottamuksellisissa suhteissa tapahtuvan kaltoinkohtelun ja väkivallan ehkäiseminen.
Tyypillinen huoli-ilmoituksen seuraus voi Helakallion mukaan olla esimerkiksi se, että ikääntyneelle hankitaan kotihoidon palveluita. Jos vanhus ei pärjää enää kotona, hänelle etsitään laitospaikka. Mikäli ikääntyneellä on omaisia, he usein osallistuvat prosessiin.
Pelastuslaitokseltakin paljon ilmoituksia
Huoli-ilmoituksen voi tehdä esimerkiksi kaupan kassa, taksinkuljettaja, kirjaston työntekijä, uimavalvoja tai naapuri. Helsingissä ilmoituksia tekevät eniten omaiset, läheiset sekä naapurit, kertoo Helsingin Seniori-infon neuvontapäällikkö Minna Nummi.
– Huoli-ilmoituksia tulisi ehdottomasti tehdä matalalla kynnyksellä. Helsingissä ilmoitukset ovat lisääntyneet selvästi viime vuosina, Nummi sanoo.
Suvanto ry:n Päivi Helakallion kokemuksen mukaan ilmoitusten tekeminen on yleisintä ammattilaisten keskuudessa: vanhuspalvelulain mukaan sosiaali- ja terveystoimen ammattilaisilla on velvollisuus huoli-ilmoituksen tekemiseen. Helakallio kertoo, että esimerkiksi pelastuslaitoksen työntekijät tekevät Vantaalla ilmoituksia ahkerasti.
– Ennen ammattilaiset saattoivat törmätä avun tarpeessa oleviin ikääntyneisiin työssään, mutta heillä ei ollut velvollisuutta tehdä tilanteesta ilmoitusta.
Helakallion mukaan huoli-ilmoitusten taustalla on usein hyvin selkeä ja näkyvä hätä: tilanne on mennyt jo niin pahaksi, että asiaan ei enää voida olla puuttumatta. Ikääntynyt saattaa esimerkiksi vaeltaa rappukäytävässä tai liikkua talvella ulkona ilman asianmukaista vaatetusta.
– Lastensuojeluilmoituksia tehdään herkästi. Myös ikääntyneistä pitäisi tehdä samaan tapaan ilmoituksia. Ilmoitusten tekemättä jättämisen taustalla on todennäköisesti suurimmaksi osaksi tietämättömyyttä, mutta mahdollisesti myös ”ei ole minun asiani puuttua” -ajattelua, Helakallio pohtii.