Siperianhusky Hallalla on käynyt tuuri. Urho Kekkosen kansallispuisto alkaa sen uuden kodin takapihalta. Tavallisena päivänä Halla ulkoilee viidestä kymmeneen kilometriä päivässä.
Viisivuotias Halla muutti kolme kuukautta sitten Markus Kauhasen luo Kiilopäälle Inarin ja Sodankylän kunnanrajan tuntumaan. Sitä ennen se oli töissä läheisellä vetokoiratarhalla. Se kuitenkin lakkasi vetämästä, joten se sai potkut.
– Se arvostaa sohvapaikkaa, Kauhanen kertoo.
Sohvapaikkaa tarjotaan nyt monelle muullekin vetokoiralle, mutta dramaattisemmasta syystä. Halla ehti saada uuden kodin juuri ennen koronakriisin puhkeamista: pandemia on vienyt vetokoirayrittäjien asiakkaat. Konkurssit ja jopa koirien lopettamiset uhkaavat. Yrittäjien ja heidän koiriensa hädästä on kerrottu mediassa laajalti.
Moni tarha antaa nyt isoja määriä koiria adoptioon, ja monet haluavat antaa koiralle kodin. Kansalaiset näyttävät heränneen vetokoirien auttamiseen muinkin tavoin.
Auttaminen ei auta juurisyihin
Suomalaiset ovat eläin- ja varsinkin koirarakasta kansaa, sanoo SEY Suomen eläinsuojelun vs. toiminnanjohtaja Maria Lindqvist. Hän on huomannut ihmisten auttamishaluaallon. Koirat ovat esimerkiksi saaneet runsaasti ruoka-apua. Koirien hyväksi on myös järjestetty internetissä rahankeräyksiä.
Lindqvististä on hienoa, että tarhoilla olevia koiria pyritään auttamaan. Hän kuitenkin huomauttaa, että itse juurisyyhyn auttaminen tai koiran adoptoiminen ei vaikuta.
– Sopii kysyä, onko oikein, että eläin saattaa joutua maksamaan yrittäjäriskin toteutumisesta hengellään?