Vanha kettu Pekka Lyyski oli tietenkin oikeassa. Maarianhaminan jalkapallon läpikotaisin tunteva Lyyski, 62, mainosti lauantaista Suomen cupin finaalia seurahistorian tärkeimpänä otteluna.
Eikä se varmasti jäänyt kenellekään epäselväksi, kun IFK Mariehamn kaatoi Interin 2-1 Diego Assisin maaleilla ja voitti seurahistoriansa ensimmäisen tittelin.
Koko IFK:n joukkue, taustaryhmä ja kovaääninen fanilauma juhlivat cup-voittoa kuin MM-kultaa. Rytmikkäät "IFK, IFK!" -huudot jatkuivat vielä pitkästi parikymmentä minuuttia päätösvihellyksen jälkeen Valkeakosken Tehtaan kentällä.
- Kyllä tämä on suurin saavutus, nousun ohella. Mutta tämä on myös ansaittua, monta kertaa ollaan oltu välierissä, vuodesta 2002 seuraa valmentanut Lyyski totesi ottelun jälkeen.
- Palkintona vielä europaikka ja muuta.
Muulla Lyyski tarkoitti kenties Suomen cupin voitosta maksettavaa 50 000 euron rahasummaa sekä Eurooppa-liigasta saatavaa 200 000 euron vähimmäiskorvausta. IFK:n mittakaavassa se tarkoittaa yhteensä puolikasta tämän kauden pelaajabudjetista.
- Se on niin iso rahasumma tälle seuralle. Tämäkin kausi on pelattu käytännössä 16 miehellä, Lyyski sanoi.
Tammilehdolla pimeni, Assisilla onnisti
Ahvenanmaalaisten suurottelu näytti jo valuvan sormien läpi, kun Duarte Tammilehdon kontrolli petti täysin avausjakson lopulla.
Keskikenttäpeluri liukui ensin myöhässä Inter-toppari Eric Matoukoun jalkoihin ja tönäisi tarpeettomasti Petros Kanakoudisia. Vaikka kreikkalaisen sukellus oli näyttävä, jäi ulosajo erotuomari Dennis Antamon ainoaksi vaihtoehdoksi.
- Olin siitä tosi vihainen Dunkulle (Tammilehto), mutta se kesti vain 10 sekuntia. Mutta sain sen takia krampin, kun joutui juoksemaan niin paljon, IFK:n keskikentällä raatanut Petteri Forsell sanoi.
IFK Mariehamnista kotinsa löytänyt kokkolalainen nosti hänkin finaalivoiton uransa suurimmaksi otteluvoitoksi.
- Kyllä uskon niin. Tässä on niin paljon tunnetta. Tämä on aika iso juttu koko saarelle, niin kuin näette. He ansaitsevat tämän, Forsell sanoi.
Läpi ottelun meteliä pitänyt vihervalkoinen värimeri repesi ensimmäisen kerran avauspuoliajan lopussa, kun Diego Assis osui onnekkaasti.
Huono haltuunotto ja epäonnistunut saksipotku jähmettivät Inter-vahti Magnus Bahnen viivalle. Toisen kerran IFK juhli noin tunnin kohdalla, kun Assis puski Dever Orgillin keskityksen tarkasti takakulmaan.
- Tämä on niin suuri juttu meille. Urani tärkeimmät maalit ja voitto. Kiitos kaikille, kiitos, kiitos, kiitos, Assis sanoi puheryöppynsä lomassa.
Paitsiot potuttivat Dragtsmaa
Kerran cup-voittoa maistelemaan päässyt Inter hävisi finaalin jo toisena vuonna peräkkäin.
Rajua pettymystä ei yhtään helpottanut Philip Njokun hylätty maali tasatilanteessa eikä IFK:n johtomaalin hyväksyminen.
- Meidän (hylätty) maali ei ollut paitsio ja heidän maalinsa taas oli. Kuulin sen erotuomaritarkkailijoilta. Aika iso juttu tällaisessa pelissä, Interin päävalmentaja Job Dragtsma sanoi.
- Maalit ja tuomarit potuttavat, mutta pelaajistakaan moni ei päässyt omalle tasolleen.
Kesken kauden Interiin saapunut keskikenttäpeluri Sebastian Mannström harmitteli joukkueensa tyhmiä virheitä.
- Kuritonta, kuritonta. Pyörittiin missä sattuu, eikä keskitytty niihin tehtäviin mitä oli. Ehkä vähän ylilataustakin, en tiedä, Mannström aprikoi.
- He pelasivat fiksummin kuin me.