Kouvolalaisen Tuuli Harjun elämä muuttui silmänräpäyksessä hänen ollessaan kaksikymmentävuotias. Harju oli tuolloin ystävänsä mökillä viettämässä kesäpäivää.
– Hyppäsin laiturilta veteen liian jyrkässä kulmassa, minkä vuoksi pääni osui pohjaan. En kuitenkaan menettänyt tajuntaani, vaan pääsin nousemaan pinnalle, Harju kertoo STT:n haastattelussa.
Harjun varsinaiset muistikuvat onnettomuudesta loppuvat tuohon hetkeen. Seuraava kunnollinen muisto on Tampereen yliopistollisesta sairaalasta, jossa hänet leikattiin. Samalla kävi ilmi, että kaularangan seitsemäs nikama on murtunut. Harju oli neliraajahalvaantunut.
Hän sai voimaa siitä, että kummassakin kädessä oli yhä toimintaa.
– Vaikka sormet eivät toimineetkaan kunnolla, kädet kuitenkin liikkuivat, ja kykenin raapimaan nenääni. En vaipunut missään vaiheessa epätoivoon. Tässä auttoi varmasti se, että olen aina suhtautunut vastoinkäymisiin hyvin rauhallisesti, 37-vuotias Harju kertoo.
Lisätoivoa antoivat suihkuhetket, sillä jaloissa oli pintatuntoa.
– Se antoi toivoa toipumisesta. Jalkojen toimintakyky ei ole kuitenkaan palautunut tuon jälkeen.
Vertaistuki auttoi kuntoutumisessa
Harju vietti sairaalassa useita viikkoja, minkä jälkeen oli edessä siirto puoleksi vuodeksi kuntoutukseen Helsinkiin Validiaan. Oma haasteensa oli pelkkä istumaan nousu.
