Kolmasosa Ylä-Lapin suojelu- ja erämaa-alueiden palsoista on hävinnyt 1990-luvun tilanteeseen verrattuna, kertoo Metsähallitus.
Syynä tähän on ilmastonmuutos. Palsat ovat ikiroudassa olevia turvekumpuja, joilla on jäinen sydän. Kun keskilämpötila nousee, kumpujen sisällä oleva jää sulaa ja kummut romahtavat. Uusia palsakumpuja ei enää muodostu, ja siten palsasuot häviävät.
Metsähallitus ja Suomen ympäristökeskus kartoittivat lähes kolme miljoonaa hehtaaria Ylä-Lapin luonnon tilaa vuosina 2020–2022. Koneälyn avulla tuotettu aineisto on tarkin, mitä alueen luontotyypeistä ja niiden tilasta on koskaan kerätty.
Aineiston perusteella esimerkiksi Pallas-Ounastunturin alueella sijainnut eteläisin tunnettu palsasuo on hävinnyt.
– Palsasoita ei voida suojella enää vain paikallisin toimin. Tarvitsemme kansainvälisiä tekoja, jotka pysäyttävät ilmaston lämpenemisen, Metsähallituksen luonnonsuojelun erityisasiantuntija Anna Tammilehto sanoo tiedotteessa.
Edellinen kartoitus 30 vuoden takaa
Ilmastonmuutos ja luonnon kuluminen näkyvät Metsähallituksen mukaan myös jäkäliköiden ja tunturikoivikoiden tilassa.
Tunturikoivikkojen mittarituhojen ennakoidaan yleistyvän, koska talvet lämpenevät ja mittariperhosten munat tuhoutuvat vasta 35 pakkasasteessa.
Voimakkaan porolaidunnuksen myötä valtaosa jäkäliköistä on kuluneita, ja tunturikoivikkojen kyky uusiutua vaihtelee alueesta riippuen.
Viimeksi vastaavanlainen Ylä-Lapin luonnon kartoitus on tehty 1990-luvulla.
– Tarvitsemme nykyistä säännöllisempää seurantaa siitä, miten ja kuinka nopeasti luonto muuttuu. Jos luontotyyppien seurantaa tehdään näin harvalla syklillä, paljon jää havaitsematta, Tammilehto sanoo.
Metsähallituksen ja Suomen ympäristökeskuksen keräämästä Ylä-Lapin luonnon kartoitusaineistosta julkaistaan nyt vasta ensimmäisiä tuloksia. Kun kartoitustyön loppuraportti valmistuu myöhemmin tänä vuonna, tuloksia on Metsähallituksen mukaan luvassa lisää.
