Markku ja Tuulikki pääsivät asukkaaksi tietämättä toisistaan. – Kunhan joku herättäisi mut tästä unesta. Tuntuu niin uskomattomalta, Markku kuvasi.
Markku ja Tuulikki ovat poika ja äiti. Kumpikin haki BB-taloon tietämättä toisesta.
Kumpikin pääsi asukkaaksi.
– Tuntuu aika uskomattomalta. En olis ikinä osannut kuvitella, että näin käy, Markku kertoi tunnelmiaan.
– Kunhan joku herättäisi mut tästä unesta. Tuntuu niin uskomattomalta.
Markku odotti talosta mielenkiintoisia ihmisiä ja uusia ystäviä. Tuulikista oli jännittävää mennä taloon, koska hän ei ole koskaan katsonut BB:tä.
– Jos siellä on vaikka 25 ihmistä, niin onhan se 25 Luojan ihmeellistä taideteosta. Kaikki erilaisia. Eihän se voi olla muuta kuin jännää, Tuulikki hehkutti.
– Mennään kuin kala vedessä, Markku komppasi.
Markusta oli mukavaa, ettei BB-talossa tarvitse itse miettiä mitään.
– Eiköhän se Isoveli huolehdi tuon miettimispuolen. Olen ihan onnellinen, saa olla vaan, ja eiköhän se kaiuttimista rääkäise jotain nasevaa. Mulla on kultakalan muisti, se voi olla ihan mielenkiintoinen ensimmäinen viikko mikrofonin kanssa. Se on kultakala, kolme sekuntia ja oon unohtanut sen taas.
Tuulikki aikoi noudattaa kuuliaisesti Isoveljen ohjeita, kunhan tehtävät sopivat hänen moraaliinsa.
– Tämä tuntuu siltä, että me ollaan menossa kohti seikkailua, Tuulikki totesi.
– Pistin (hakemuksen) ihan kurillani, ajattelin, ettei ne tällaista vanhaa mummoa sinne ota! Uskon jotenkin johdatukseen. Tämä on minun maitopurkkipoikani tässä, se oli maitopurkin kokoinen, kun syntyi. Ja nyt ollaan menossa seikkailua kohti.
Tuulikki vakuutti, ettei kumpikaan ole luovuttajatyyppiä.
– Minä en luovuta, eikä luovuta poika. Ei siten, että ”tämä ei ole kiva leikki, mä lähden kotiin”. Sellaisella mentaliteetilla me ei mennä kumpikaan taloon, se on aivan saletti, Tuulikki vakuutti.
Entä mennäänkö taloon sukulaisina vai asukastovereina? Tuulikin mukaan hän valehtelisi, jos kutsuisi itseään vain Markun asuinkaveriksi.
– En äitiyttäni unohda milloinkaan. Yritän ajatella, että Markku kuitenkin on aviossa ja elä omaa elämäänsä. En mitään huolenpitoa aio ruveta harrastamaan, Tuulikki totesi.
Komenteluakaan ei ole luvassa.
– En kieltäisi aikuiselta pojaltani mitään.
Entä miltä Markusta tuntui ottaa äiti mukaan taloon?
– No, näillä mennään. Nää on kortit, mitä on jaettu. Ei tässä mitään voi.