Helsingin neurologipäivillä on tänään nostettu esiin huoli muistisairaiden omasta tahdosta tulevaisuudessa, kun sairaus on jo edennyt ja mahdollisuus päättää omista asioista on heikentynyt.
Suomessa on jo noin 120 000 keskivaikeasta tai vaikeasta muistisairaudesta kärsivää henkilöä. Keskivaikeassa dementiassa esimerkiksi taloudellisten päätösten ymmärtäminen on lähes aina heikentynyt. Vaikeassa dementiassa sairastunut ei enää kykene hoitamaan asioitaan.
Esimerkiksi Attendon Olarinpuiston hoivakodin linjana on, että kaikilla asukkailla on kirjallinen yksityiskohtainen hoitotahto.
– Tämä on herkkä asia, ja siitä keskustellaan nimenomaan tässä hoitopalaverissa omaisten ja vanhuksen kanssa. Se on eettisesti sellainen paikka, jossa tulee miettineeksi omainen läheinen, mikä onkaan minun hoitotahtoni, kertoo hoivakodin johtaja Pirjo Pyykkönen.
Elämän loppuvaiheeseen liittyvät päätökseni
Seuraavat rastitetut (X) kohdat ilmaisevat tahtoni:
Jos fyysinen tilani huononee niin, että tarvitsisin lääketieteellistä hoitoa elämäni pitkittämiseksi:
– Haluan, että minut pidetään hengissä niin pitkään kuin se on kohtuudella mahdollista käyttämällä hyväksi kaikkia saatavilla olevia lääketieteellisiä hoitokeinoja.
– Minua ei saa elvyttää, jos se lääketieteellisesti arvioiden johtaisi kuolemani ja kärsimysteni pitkittämiseen.
– Päätettäessä hoidostani pidän tärkeämpänä elämäni laadun varmistamista kuin pitkittämistä.Minulle on tämän vuoksi annettava riittävä oireenmukainen hoito (esimerkiksi kipulääkitys) riippumatta sen vaikutuksesta elinaikani pituuteen.
– Sallin lääkäreiden toimivan henkilökohtaisten etujeni mukaisesti parhaaksi katsomallaan tavalla, jos sairauteni hoidon suhteen on hoitotahdon laatimisen jälkeen tapahtunut lääketieteellistä kehitystä (josta en ole tietoinen), ja jonka johdosta lopulliset toivomukseni saattaisivat poiketa tässä hoitotahdossa ilmaistuista toiveista
