Studio55.fi -ohjelmassa vierailleen historiantutkija Ville Kivimäen mukaan vain psyykkisesti toimintakyvyttömät sotilaat pääsivät hoitoon.
Historiantutkija ja filosofian tohtori Ville Kivimäki on kirjoittanut väitöskirjan talvi- ja jatkosodassa sotineiden suomalaisten miesten psyykkisistä ongelmista. Väitöskirjasta on tehty myös kirja ”Murtuneet mielet – Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939–1945”, joka julkaistiin viime vuonna.
Kivimäen mukaan noin 18 000 tuhatta suomalaista miestä joutui toisen maailmansodan aikana psykiatriseen hoitoon. Hoitoon ei joutunut tai päässyt vähäisten oireiden vuoksi.
– Näiden miesten oireet, jotka joutuivat psykiatriseen hoitoon, olivat äärimmäisen vaikeita. Hoitoon ei päässyt jos pelkäsi, tai jos kädet hieman tärisivät, tai jos oli univaikeuksia. Nämä (hoitoon päässeet) miehet olivat käytännössä täysin sekä psyykkisesti että usein fyysisestikin toimintakyvyttömiä, sanoo Kivimäki.
Kivimäen mukaan tämä viittaa siihen, että arvaamattoman suuri joukko hoitoa tarvitsevia miehiä ei koskaan päässyt hoitoon.
Kivimäki uskoo, että sotilaiden oli pakko niin sanotusti tottua sotaan selvitäkseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, etteikö sota olisi jättänyt miehiin lähtemättömiä jälkiä. Oma porukka auttoi sotilaita kestämään.
– Keskeistä oli se, että siinä ympärillä oli porukka suunnilleen saman ikäisiä miehiä, jotka jakoivat ne samat kokemukset. Sitten kun sitä porukkaa ei enää ole siinä ympärillä, niin ne muistot saattoivat olla kivuliaampia. Mutta niin kauan kun siinä oli se porukka ympärillä, niin sitä ihminen tuntuu jaksavan aika ällistyttävän paljon, toteaa Kivimäki.
Kivimäen mukaan sota-ajan ja sen jälkeisten vuosien psykiatriset hoitomuodot olivat karskeja ja epäinhimillisiä.