Kanadan Justin Trudeau on paistatellut maailmanlaajuisessa suosiossa monesta syystä. Hän on Pride-marssille osallistunut pääministeri, jonka paidattomat poseeraukset luontoretkiltä leviävät hetkessä läpi sosiaalisen median. Nyrkkeilevä feministi, joka kokoaa hallitukseensa yhtä monta naista kuin miestä. Joogaava perheenisä, joka ottaa virkamatkallaan päivän vapaaksi juhlistaakseen hääpäiväänsä kaksin vaimonsa kanssa.
Liberaalipuolueen Justin Trudeau nousi pääministeriksi vuosi sitten. Sitä ennen valta oli ollut lähes kymmenen vuotta konservatiivien Stephen Harperilla, joka jätti perinnökseen eripuraisen maan.
Torontolaisen Yorkin yliopiston professori James Laxer kuvailee, että Trudeau on onnistunut muuttamaan politiikan sävyä.
Trudeauta pidetään nykyaikaisena johtajana
Kanadan pääministeri Justin Trudeau on toisen polven päämies, jonka isä Pierre Trudeau johti maata 1960-luvun lopulta 1980-luvulle.
Vaimo Sophie Gregoire-Trudeau on toiminut aiemmin muun muassa televisiojuontajana.
Ensimmäisen vuoden aikana Trudeaut ovat olleet niin sosiaalisen median huipulla kuin aikakauslehtien kiiltävillä sivuilla.
Gregoire-Trudeau on ottanut roolinsa pääministerin puolisona vakavasti ja käyttänyt asemaansa muun muassa tyttöjen oikeuksien puolesta puhumiseen sekä mielenterveysongelmien hoidon edistämiseen.
Pariskunnan lapset Xavier, Ella-Grace ja Hadrien ovat seuranneet vanhempiaan edustusmatkoilla muun muassa Washingtoniin ja Pekingiin.
Montrealin yliopiston tutkija Myriam Durocher arvioi, että Trudeau on rakentanut itsestään kuvaa nykyaikaisena ja johtajana. Perheen tuominen julkisuuteen on samalla piirtänyt kuvaa perinteisistä perhearvoista.
Julkista kuvaansa Trudeau osaakin vaalia taitavasti. Vaikuttaa siltä, että hänellä on aina aikaa yhteiskuvalle vastaantulevien kansalaisten kanssa.
– Maassa on nyt aiempaa laajempi ymmärrys siitä, että kanadalaisenemmistön näkökulma otetaan huomioon ja enemmistö on osa poliittista keskustelua, Laxer sanoo.
Laxer paljastaa, ettei ole itse koskaan äänestänyt liberaaleja. Hän kuitenkin kertoo seuranneensa mielissään Trudeaun hallintoa.
– Verrattuna kaikkiin liberaalihallituksiin, joita olen elämäni aikana seurannut, Trudeaun ensimmäinen vuosi on ollut innostavin.
Helpot muutokset ensin
Trudeaun ensimmäisen vuoden strategiana on ollut tehdä nopeita ja helppoja muutoksia, arvioi Turun yliopiston John Morton -keskuksen tutkijatohtori Samira Saramo.
– Vuosi sitten eli hyvin suuri toivo, että Trudeaun hallinto uudistaisi Kanadan, mutta muutos ei kuitenkaan ole ollut niin vauhdikasta ja laajaa, kuin luvattiin ja uskottiin, Saramo pohtii.
Saramo nostaa helpoista muutoksista esiin lapsilisän uudistamisen sekä väestönlaskennan palauttamisen.
Harper oli kaudellaan lopettanut väestönlaskennat, joten Trudeaun päätös palauttaa käytäntö otettiin maassa innolla vastaan. Laxer sanoo, että väestönlaskennan palauttaminen oli tärkeä symbolinen liike uudelle pääministerille.
Sekä Saramo että Laxer mainitsevat Trudeaun suureksi voitoksi syyrialaispakolaisten toivottamisen tervetulleiksi Kanadaan.
– Monien mielestä tämä on merkinnyt sitä, että Kanada palaa entiseen maineeseensa, Saramo sanoo.
Päätösten aika on pian
Tyytyväisyys hallituksen linjaan on korkealla, sillä tuoreimmissa mielipidemittauksissa noin 65 prosenttia kanadalaisista on ilmoittanut tukevansa Trudeaun politiikkaa. Edessä on kuitenkin vaativa vuosi, Laxer huomauttaa, sillä nyt on suurten päätösten aika.
– Toisena vuonna hallituksen on näytettävä, mihin se pystyy, sillä kolmantena vuotena katse alkaa jo kääntyä seuraaviin vaaleihin, Laxer sanoo.
Saramo arvioi, että Trudeaulla on paljon tehtävää ainakin ympäristöpolitiikassa ja suhteissa Kanadan alkuperäisväestöön. Hän huomauttaa, että Trudeau on luvannut uutta aikakautta hallinnon ja alkuperäisväestön suhteisiin, mutta lupausta ei ole vielä lunastettu.
Laxerin mukaan suuri kysymys on se, kuinka paljon rahaa osoitetaan alkuperäisväestön aseman parantamiseen.
– Alkuperäisväestön kohtelu on ollut Kanadan suuri häpeäpilkku.
Yhdysvaltojen lähestyvien presidentinvaalien tulos saattaa laittaa puita Trudeaun rattaisiin. Laxer sanoo, että naapurimaiden suhteeseen tuskin tulee suuria muutoksia, jos demokraattien Hillary Clinton voittaa. Sen sijaan republikaanien Donald Trumpin voiton hän ennustaa tuovan vaikeuksia muillekin kuin Kanadalle.