Heljälle alkoi tulla erilaisia oireita, joiden myötä hän menetti työkyvyn. Lukuisista tutkimuksista huolimatta lääkärit eivät ole löytäneet syytä oireisiin. Seuraavaksi Heljä aikoo hakea apua ulkomailta.
Heljä opiskeli 2000-luvun alussa eräoppaaksi. Hän perusti yhden naisen yrityksen ja toimi työosuuskunnan kautta. Heljä nautti työstään luonnon keskellä, ja sai hyödyntää monipuolista osaamistaan.
Vuoden 2006 jälkeen Heljälle alkoi ilmaantua silmätulehduksia ja henkikipuoireilua. Oireet olivat satunnaisia, eikä hän huolestunut niistä. Kun Heljälle tuli pahoinvointikohtauksia ja muutaman tunnin vaipumisia, hän meni lääkäriin.
– Vuonna 2008 otettiin ensimmäinen sydänfilmi. Siinä ei näkynyt mitään hälyttävää, mutta joitakin poikkeavuuksia kylläkin, Heljä kertoo.
Samaisena vuonna Heljällä alkoi kovat kivut istuinkyhmyissä. Hän joutui jättämään eräoppaan työnsä, kun jalkaoireet vaikeuttivat niin liikkumista kuin yöunia. Leposäryt olivat kovat, ja nilkkojen turpoaminen esti seisomatyön.
– Jäin työttömäksi ja olin ansiosidonnaisella. Hain kuitenkin töitä aktiivisesti, Heljä sanoo.
Heljä pääsi fysiatrin vastaanotolle, ja hänelle tehtiin selkämagneettikuvaus. Löydös sopi lääkärin mukaan välilevyvaurioksi, mutta Heljä miettii, oliko se bakteeriplakkia. Kipulääkkeet purivat, ja jalkojen osalta alkoi selvä paraneminen.
Poliklinikka ei ota vastaan
Vuoden 2011 tienoilla Heljällä alkoi pahoinvointi, rintakipu ja pääoireet.
– Se ei ollut tavallista päänsärkyä, vaan paineen tunnetta oikealla puolella. Pääoireita tutkittaessa minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Minulla oli myös struumamainen kilpirauhanen ja siinä tulehdus, joka hävisi lopulta itsestään, Heljä kuvailee.
