Helena Petäistön kolumni: Nämä merkit sen paljastavat: Merkelin komissio on nyt Macronin komissio

Kuulostaako ranskalaiselta? Aivan oikein, uuden komission saksalaisen puheenjohtajan kaavailut heijastavat Ranskan Eurooppa-visiointia. Mutta samalla, kun uusi komissio pyrkii vahvistamaan Euroopan ulkoista asemaa kuohuvassa maailmassa, se pyrkii myös palauttamaan sisäisen yhtenäisyyden pahasti kahtiajakautuneessa unionissa.

Arvostettu brittiviikkolehti The Economist muotoili: Macronilla oli hyvä kesä. Niin taisi olla, sillä uuden komission salkkujako ja linjanvedot ovat selvästi sitä, mihin presidentti Emmanuel Macronin lobbailu Ranskan presidenttien kesäasunnolla Bregançonissa tähtäsi.

Biarritzin G7-huippukokous meni ensin putkeen, liennytys Venäjän suuntaan nytkähti liikkeelle ja nyt Ursulan von der Leyenin linjapuhe uudelle komissiolle oli kuin Macronin kaksi vuotta sitten pitämän Sorbonnen Eurooppa-puheen toistoa. Koettelemukset keltaliivien kanssa eivät ole ohi, mutta ne eivät onnistuneet kaatamaan tätä sinnikästä Ranskan uudistajaa ja Euroopan rakentajaa.

– France is back! julisti Macron pian presidentiksi nousunsa jälkeen Davosin talousfoorumissa. Nyt hän voisi toistaa saman Brysselissä.

Siinä missä Jean-Claude Junckerin johtama komissio oli Merkelin komissio, Ursula von der Leyenin johtama komissio on Macronin komissio. Von der Leyenin linjapuheessa toistui useaan kertaan käsite Euroopan suvereeniteetti.

Se, jos mikä kuuluu ranskalaiseen retoriikkaan. Mutta nyt jos koskaan se uppoaa hyvään maaperään, kun maanosan uhkana ovat aina vain enemmän pullisteleva Kiina ja kauppasodilla uhkaava, poukkoileva Yhdysvaltain presidentti.

Tuore, laaja 60 000 eurooppalaisen keskuudessa tehty mielipidemittaus osoittaa, että kansalaiset kannattavat nyt vahvasti sitä, että Eurooppa näyttelee entistä suurempaa roolia maailmannäyttämöllä.

Sen mukaan saksalaisistakin 30 prosenttia on nyt ajatuksen takana, ja toiveissa on, että liittokansleri Angela Merkelin hyvin tunteva von der Leyen saisi tämänkin viimein lähtemään mukaan vahvan ja yhtenäisen Euroopan rakentamiseen hänen liian pitkään vetämänsä Germany first -politiikan jälkeen, jonka osittaisena seurauksena Eurooppa on pahasti hajallaan. Suunnanmuutoksen vastustus ei ole Saksassa suinkaan kokonaan hälvennyt, mutta saksalainen komission johdossa voisi auttaa murtamaan muutosvastaisuutta.

Komissio lupaa edustaa vahvaa Eurooppaa

Jos Junckerin komissio lupasi olla ”poliittinen”, von der Leyenin komissio lupaa vielä enemmän; olla geopoliittinen ja edustaa maailmalla vahvaa Eurooppaa, olivat kyseessä sitten ilmastoasiat tai muut keskeiset kysymykset. EU:n ulkopoliittinen edustaja Josep Borrell on saanut tehtäväkseen perustaa työryhmän aiheena ”entistä vahvempi Eurooppa maailmassa”.

Ranskaa sujuvasti puhuvan kokeneen konkarin, Borrellin, nimitys huippuvirkaan oli Macronin vaihtoraha Espanjalta saamastaan tuesta kesän nimitysruletissa.

Nimityksissähän Macron sai lähes täyskädellisen, kun sekä EU-komission että Euroopan keskuspankin johtoon tulivat Macronin ehdottamat kaksi naista, von der Leyenin ohella ranskalainen Christine Lagarde. Von der Leyenin kanssa tiiviissä yhteistyössä komissiota johtaa kolmen kopla, johon kuuluvat tanskalainen Margarethe Vestager ja hollantilainen Franz Timmermans, Macronin ykkös- ja kakkosehdokkaat komission johtoon.

EU:n presidentiksi nousi Macronin hyvä ystävä ja saman puolueryhmän jäsen, belgialainen Charles Michels. Ja ulkopolitiikkaa vetää Macronin tehtävään tuuppaamana espanjalainen Josep Borell. Brexit-neuvotteluja pitää pihdeissään ranskalainen Michel Barnier.

Vahva Eurooppa maailmannäyttämöllä edellyttää taloudeltaan vahvaa ja kilpailukykyistä maanosaa. ”Macronin naiset” ovat uuden komission avainasemissa: Margarethe Vestagerin tehtävänä on nostaa eurooppalainen digitalisointi huipputasolle ja jatkaa kilpailukomissaarina maailmanjättien, Googlen, Facebookin, Amazonin, Alibaban ja Huawein pistämistä järjestykseen.

Ranskalainen Sylvie Goulard puolestaan sai niin ikään vahvan kaksoissalkun, jossa hänen tehtävänsä on huolehtia sisämarkkinoiden loppuun viemisestä ja toimivuudesta niin, että löytyy vaikea tasapaino siinä, etteivät jättifuusiot vääristä kilpailua Euroopan sisällä, mutta toisaalta voidaan luoda niin isoja eurooppalaisyrityksiä, että ne pärjäävät muun maailman jättiläisten kanssa kilpailussa.

Puolustuspääosasto Macronin luottonaisen komennossa

Macronin päämäärää eurooppalaisen puolustuspolitiikan kehittämisessä palvelee komissioon luotu aivan uusi puolustuspääosasto, joka on myös Sylvie Goulardin, Macronin vahvan luottonaisen komennossa. Vaikuttaa myös siltä, että von der Leyenin ja Goulardin, Saksan ja Ranskan entisten puolustusministerien, kemiat pelaavat hyvin, mikä ei ainakaan hidasta puolustusulottuvuuden kehittämistä.

Sitäkään ei sovi unohtaa, että Jutta Urpilaisen saamassa tärkeässä ”Afrikka-salkussa” näkyy Macronin kädenjälki. Ilmastonmuutoksen ohella Euroopan kohtalonkysymyksiin kuuluva Afrikka on ollut Ranskan ajama asia aina 80-luvulta lähtien, mutta Saksa ei ole sille koskaan aiemmin lämmennyt, eikä Ranskan 90-luvulla aloittama ns. Barcelona-prosessi ole siksi päässyt koskaan alkua pitemmälle.

Macron, joka on itse nuorena ollut puolen vuoden komennuksella Afrikassa, lähti tarmokkaasti puskemaan läpi uutta Afrikka-politiikkaa ennen kuin se on lopullisesti myöhäistä Afrikan ongelmien vyöryessä Eurooppaan. Nyt, kun Saksakin on saanut kunnolla tuntea siirtolaisongelmat nahoissaan, alkaa sieltäkin vihdoin löytyä ymmärrystä asialle.

Eurooppalainen elämänmuoto on ikivanha ranskalainen käsite perinteisesti vastakohtana amerikkalaiselle elämänmuodolle, jossa sosiaaliturva on tuntematon, jossa mikään ei suojaa kansalaisia tehomaatalouden haitoilta kuten hormonilihalta ja geenimanipuloinnilta jne. Onneton salkkujako antoi populisteille tilaisuuden omia asian itselleen aiheuttaen samalla tarpeetonta polemiikkia.

Junckerin komission oikeutetusti jyrkät linjanvedot oikeusvaltio- ja maahanmuuttoasioissa ovat valitettavasti vain syventäneet juopaa Euroopan eri osien välillä. Von der Leyen yrittää nyt selvästi luovia pattitilanteesta uusille urille.

Kun laajentumissalkku annetaan unkarilaiselle ja taloussalkku italialaiselle, kyse on selvästi uudesta strategiasta. Unkarin ongelmapääministeri Viktor Orbán kannatti von der Leyenin nousua komission johtoon, ymmärrettävästi siksi, että vaihtoehto olisi ollut oikeusvaltiorikkomuksilla Unkaria ankarasti kovistellut Frans Timmermans.

Italian uusi, populistienjälkeinen hallitus saa komissiolta kaiken tuen. Myös Macron, joka oli edellisen populistihallituksen vahvan miehen Matteo Salvinin suurin vihollinen, riensi nyt Roomaan toteamaan, että Eurooppaan on saatava automaattinen mekanismi, jolla Välimeren yli Italiaan tulevat saadaan jaetuksi eri Euroopan maiden kesken ja että niitä maita, jotka eivät taakanjakoon lähde, rangaistaan. Tämä ei Junckerin komissiolta onnistunut. Nähtäväksi jää, onnistuuko von der Leyenin komissio paremmin Macronin vahvalla tuella. Ja onnistuuko Macron vetämään Italian mukaan Saksa-Ranska -kuvion kolmanneksi pyöräksi niin kuin hänen arvellaan kaavailevan.

Näyttää siltä, että unioni elää jo mielessään vahvasti Brexitin jälkeistä tulevaisuutta. Eurooppa on taas selvästi liikkeessä – en marche!