Mainos

Helena Petäistön kolumni: Brexit umpikujassa – Saksa ja Ranska jakavat jo kakkua

Salzburgin huippukokouksen lopputulos vahvisti pelkoa siitä, että Britannia on syöksymässä täyttä vauhtia kohti pelkäämäänsä eroa EU:sta ilman sopimusta. Kuluneen viikon jälkeen voi vain kysyä, kummassakohan on enemmän poliittista farssia, Suomen eduskunnassa vai Britannian sekoilussa, pohtii pitkäaikainen Ranskan kirjeenvaihtaja ja tietokirjailija Helena Petäistö.

Britit eivät itse pääse keskenään sopuun siitä, mitä he haluavat, ja pääministeri May vaatii nyt EU:lta kunnioitusta sille, mitä he haluavat! Mitähän vielä?

Aina keskenään riitaisat EU-maatkin ymmärtävät olla yhtä mieltä siitä, ettei Britannialle voi tarjota vain oikeuksia ilman velvoitteita ja siten antaa sille kilpailuetua niihin itseensä verrattuna.

Salzburgin idyllisissä puitteissakaan ei siis myötätuntoa tippunut, ja loukkaantunut May nakkelee nyt niskojaan ikään kuin EU olisi mokoma jättämässä Britannian eikä päinvastoin.

"Neuvottelut ovat umpikujassa,” julisti May eilen uhmakkaasti, mutta sen ovat Saksa ja Ranska ottaneet tosissaan jo viime kesästä lähtien. Vaikka kukaan ei vielä täsmälleen tiedä, mitä Brexit ilman sopimusta merkitsee Lontoon Citylle, maailman finanssikeskukselle, sen kakun jakaminen on jo alkanut, eikä keinoja ole juuri kaihdettu.

Apajilla on monia halukkaita, mutta keskenään avointa kilpailua käyvät Pariisi ja Frankfurt.

Alunperin Euroopan keskuspankin sijaintipaikka Frankfurt piti itsestään selvänä, että siitä tulisi ennemmin tai myöhemmin Lontoon Cityn manttelinperijä. Pariisi näytti aluksi jäävän lähes pelkäksi sivustakatsojaksi, mutta Emmanuel Macronin noustua valtaan on Pariisi alkanut taistella tosissaan päästäkseen syömään osansa City-kakkua.

Davosin talousfoorumissa alkuvuodesta julisti presidentti Emmanuel Macron päättäväisesti: ”France is back!” ja veti samalla liudan suuria kansainvälisiä sijoittajia Pariisiin. Macron-effekti alkoi toimia, ja heinäkuussa Ranskan pääministeri Edouard Philippe saattoi kertoa pankkimaailman edustajille tuoreesta tutkimustuloksesta: ”Ensimmäistä kertaa pitkiin, pitkiin aikoihin Pariisista on tullut kansainvälisille yrityksille Euroopan houkuttelevin kaupunki.”

Syyskuun alussa ilmoitti puolestaan liittokansleri Angela Merkel: ”Me teemme kaikkemme Frankfurtin tukemiseksi. Se on täydellinen paikka finanssikeskukselle.”

Tilaisuus oli Frankfurtin pörssin järjestämä gaalailta, kuulijoina Saksan merkittävimmät kotimaiset ja ulkomaiset pankkiirit. ”Teillä on minun täysi tukeni,” toisti Merkel ja kertoi heti perään, mitä se konkreettisesti tarkoitti Frankfurtiin asettuville ulkomaalaisille pankkiireille; työlakijoustoja ja veronalennuksia tietyille finanssituloille.

Pakkohan Merkelin oli jotakin keksiä, kun pääministeri Philippe oli ennättänyt jo viikkoja aiemmin tehdä saman ”opération de charme”, viettelyoperaation, kymmenille pankkiireille Pariisissa Ranskan ulkoministeriön loisteliaiden juhlasalien kristallikruunujen alla.

Ranska lupasi Kanaalin yli tulevien pankkiirien lapsille upouuden kansainvälisen koulun La Défensen, ”Pariisin Manhattanin” lasiseinäisten pilvenpiirtäjien juureen sekä tuloverotuksen pohjan siirtämistä enemmän lontoolaisen käytännön suuntaan eli raskaan ranskalaisen verotuksen huomattavaa helpottamista heidän kohdallaan.

Philippe vakuutti, että Lontoon sumusta lähtevät saisivat tuntea olevansa sydämellisesti tervetulleita Pariisissa. Pariisin lobbarit ovat riimitelleet jopa oman iskulauseen: ”Tired of the fog? Try the frogs!” Kyllästyneitä sumuun? Kokeilkaapa sammakoita!

(Sammakko on brittien antama haukkumanimi sammakonkoipia syöville rakkaille vihollisilleen Kanaalin toisella puolella.)

Keskinäisessä lobbauskilvassaan sekä Pariisi että Frankfurt tuovat esille vahvuuksiaan. Frankfurtin etuja ovat Euroopan keskuspankin sijaintipaikka, Saksa Euroopan suurimpana talousmaana ja maan vakaa veropolitiikka.

Pariisi mainostaa pitkälle vietyä finanssitekniikkaansa ja johdannaistuotteita sekä suurta pörssiyhtiöiden keskittymää Pariisin alueelle. Mutta kieltämättä ranskalaislobbareiden paras argumentti on katala kysymys: ”Veisittekö kumppaninne viettämään viikonloppua Frankfurtiin?”

Sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua; niin tässäkin kilvassa kahden kaupungin välillä.

Eurooppalainen tutkimuslaitos Brueghel on laskenut, että sotasaaliina on luvassa noin 30 000 pankkiiria ja pörssimeklaria, jotka siirtyvät Lontoosta Manner-Eurooppaan. Lontoon pörssi on puolestaan laskenut, että Citystä katoaa peräti 130 000 työpaikkaa.

Tähän mennessä brittipankki HSBC on ilmoittanut siirtävänsä 1000 työntekijää Lontoosta Pariisiin, jonne on myös Euroopan pankkivalvontalaitoksen määrä muuttaa 200 työntekijänsä kanssa.

Mutta Pariisin suureksi harmiksi monet suuret pankit kuten esimerkiksi japanilainen Nomura ovat ilmoittaneet siirtyvänsä Frankfurtiin.

Pariisin ja Frankfurtin välinen kilpailu on pysynyt kuitenkin sivistyneenä, ja molemmissa kaupungeissa toimivat pankkiirit ovat ehtineet toimia sillanrakentajina kaupunkien välillä. Heidän argumenttinsa on se, että näiden eri vahvuuksilla toisiaan täydentävän kahden kaupungin on parasta pysyä hyvässä yhteistyössä keskenään, sillä apajille ovat pyrkimässä muutkin, ainakin Luxemburg, Amsterdam ja Dublin.

Lisäksi kävi miten kävi Lontoo pitänee kutinsa vielä kymmenkunta vuotta - ellei se sitten kaikkien kauhistukseksi päätä muuttua muun Euroopan hylkimäksi off-shore -paratiisiksi.

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.