Mainos

Heitä Suomi ei halua: Toimittaja, perheenäiti ja homo – kolme tarinaa kielteisistä turvapaikkapäätöksistä

Eurooppaan on tullut viimeisen vuoden aikana yli miljoona turvapaikanhakijaa, Suomeenkin kymmeniätuhansia. Luvut ovat valtaisia eikä yksittäisten ihmisten hätä tule helpolla kuuluville. Jokaisella turvapaikanhakijalla on kuitenkin tarinansa, joka on kertomisen arvoinen.

MTV Uutiset tutustui kolmen kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneen ihmisen tarinaan. Päätösten todenmukaisuus on varmistettu yhteistyössä asianajajien ja turvapaikanhakijoiden kanssa toimineiden viranomaisten kanssa. MTV Uutiset luki myös Maahanmuuttoviraston asiakirjat sekä turvapaikanhakijoiden tekemät valitukset.

2:01

1:53

waleed_paakuva
Waleed Al-Gbur viihtyy esikoispoikansa kanssa Suomessa. 

Journalisti Irakista: Kuolen työni takia

Lyöntejä, potkuja, sähkösokkeja, irti revittyjä kynsiä. Kidutusta oli jatkunut jo pitkään. Kunnes eräänä päivänä he sanoivat: Nyt sinä kuolet.

Irakilaisen Waleed Al-Gburin silmät sidottiin ja kädet laitettiin rautoihin. Al-Gburi kyydittiin kauas ja työnnettiin ulos autosta. Hänellä ei ollut aavistustakaan, missä hän oli. Hän vain tiesi, että hänet teloitettaisiin kohta.

– Istu siinä, tulemme pian takaisin. Älä hievahdakaan, kidnappaajat sanoivat, mutta eivät koskaan palanneet.

Al-Gbur kertaa lähes kymmenen vuoden takaisia tapahtumia vihtiläisen omakotitalon nojatuolissa. Hän pitää pienen tauon ja hörppää välillä muumikupista teetä. Kuolema tuntui tuolloin väistämättömältä.

– En nähnyt mitään, kuulin vain villikoirien haukkuvan ympärilläni. Sain siteen pois silmiltäni ja huomasin olevani valtavalla kaatopaikalla. Minä, sunnimuslimi, keskellä shiiojen aluetta.

Elossa hän sentään oli; toisin kuin monet muut sunnit, joiden elottomat ruumiit heitettiin kaatopaikalle.

Al-Gburi joutui kotimaassaan Irakissa hengenvaaraan työskennellessään tv-kuvaajana ulkomaiselle tiedotusvälineelle. Hän väittää joutuneensa kidnapatuksi sen takia, että oli vuonna 2004 kuvannut videonauhalle tapauksen, jossa aseelliset joukot kaappasivat kaksi amerikkalaista. Irakissa kysymykseen ”miksi” löytyy vastaus aina monen vuoden takaa.

waleed_valokuvat
Tietokonetta Al-Gbur ei saanut mukaansa, mutta kuvia juttukeikoilta hän kantaa tavaroidensa seassa.

”Isä halutaan tappaa”

Al-Gburi selvisi, koska hänen appiukkonsa oli maksanut sieppaajille.

– He ottivat rahat ja sanoivat pomolleen, että tappoivat minut.

Edes tämä ei saanut seitsemän lapsen isää jättämään kotimaataan Irakia tai työtään toimittajana.

Piti kulua vielä kahdeksan vuotta, kunnes hän myönsi itselleen, että vaihtoehtoa ei ollut.

Aikaan kuului paljon uhkausviestejä ja vainoa. Hän näyttää tietokoneeltaan valokuvaa, jossa kolme pientä lasta katsovat kirjettä ja sen päällä olevaa luotia. Kirjeen ja sen sisällä olleen luodin löysi yksi Al-Gburin pienistä lapsista.

Mitä se tarkoittaa, olivat lapset kysyneet. Sitä, että minut halutaan tappaa, vastasi isä.

”Minä en voi jäädä tänne”

Vuonna 2015 Al-Gburi oli esikoisensa kanssa matkalla markettiin ostamaan vettä maatilalle. Hän näki taustapeilistä, että heitä seurasi kilvetön auto. Pian auto kiihdytti heidän rinnalleen ja avasi tulen. Lasinsirpaleita lensi sisään. Al-Gburi ei ollut varma, osuiko häneen vai ei. Hän pysäytti autonsa valtatien varteen ja huusi pojalleen: Ulos autosta!

Heidän onnekseen tulen avannut auto ei pysähtynyt. Isä ja poika kävelivät kaupunkiin ja ottivat taksin Al-Gburin veljen luo. Sieltä mies soitti vaimolleen: En voi jäädä Irakiin. Kuolen täällä.

”Ei käynyt mielessäkään, etten saisi turvapaikkaa”

Vaimo oli jo useaan otteeseen pyytänyt miestään pakenemaan, koska pelkäsi tämän hengen puolesta. Al-Gburi otti esikoisensa mukaan ja lähti pitkälle matkalle kohti turvallisempaa elämää. He päätyivät vuosi sitten Suomeen ja vihtiläiseen vastaanottokeskukseen. Kun vastaanottokeskukset Vihdissä lopetettiin, otti paikkakuntalainen nainen heidät luokseen asumaan.

waleed_kahvikuppi
Irakilaismies nauttii teensä supisuomalaisesta muumimukista. 

”Päätökset kuin lottoarvontaa”

Vihtiläisessä omakotitalossa kuuluu puheensorinaa. Anteeksi, Al-Gburi sanoo ja käy komentamassa esikoistaan hiljenemään.

– Puhui äitinsä kanssa puhelimessa, hän sanoo, ja hymynkare pilkahtaa hänen kasvoillaan. Perhe on elossa.

Al-Gburi toivoo saavansa koko perheensä Suomeen. Kun hän saapui tänne, hän mietti mielessään, mitkä ovat hänen mahdollisuutensa.

– Mietin aina asiat prosenteissa; selviänkö hengissä vai en, saanko turvapaikan vai en. Täällä kuvittelin, että 99-prosenttisen varmasti saisimme turvapaikan. Minua oli kidutettu ja uhattu, minut oli kidnapattu ja yritetty tappaa ammattini vuoksi.

Elokuun alussa Maahanmuuttovirastolta tuli kielteinen turvapaikkapäätös. Hän ei myönnä olevansa surullinen; isäntämaan päätöksiä tulee kunnioittaa. Mutta hän tuntee, että turvapaikkojen myöntäminen on lähes lottoarvontaa.

Al-Gburi on valittanut päätöksestä. Myös Suomen Journalistiliitto on vaatinut, että hakemus käsitellään uudelleen.

Siihen asti Al-Gburi asuu poikansa kanssa keskellä vihtiläistä metsää; hakkaa koivuja, mäntyjä ja kuusia talven varalle ja toivoo, että tästä tulisi heidän kotimaansa.

PÄÄTÖS 

Maahanmuuttovirasto on hylännyt turvapaikkahakemuksen. --Virasto on hyväksynyt tosiseikkana kertomasi uhkaukset, mutta katsoo, ettei hän työnsä lopetettuaan ole vaarassa joutua vainoksi katsottavien tekojen kohteeksi. --Maahanmuuttovirasto katsoo, että sinut voidaan käännyttää Irakiin ilman, että voit joutua siellä vainon, vakavan haitan tai epäinhimillisen taikka ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi tai että sinut voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.  

turvapaikanhakijat-mies
En ole surullinen, jos emme saa jäädä, Al-Gburi sanoo. Mutta olen surullinen siitä, että turvapaikkapäätökset tuntuvat lottoarvonnalta. 

Äiti Alepposta: En halua lapsiani sotaan

Syyrian Aleppo oli vielä vuosia sitten rauhallinen. Jannahin* perheessä panostettiin taiteeseen ja itseilmaisuun: hän itse opetti taideaineita koulussa, moni perheestä soitti jotakin instrumenttia. Arki kolmen lapsen kanssa rullasi.

Viisi vuotta sitten kaikki muuttui. Koti oli muuttumassa sotatantereeksi. Jannah pelkäsi lastensa puolesta. Pienin oli vasta vauva, seuraava parivuotias ja esikoinen seitsemän. Lapset näkivät ympärillään verta ja kuolemaa. Sellaista Jannah ei halunnut.

2:16

Perheen isä asui työnsä takia Saudi-Arabiassa. Jannah lapsineen muutti sinne, mutta palasi aina välillä takaisin lapsuudenkotiinsa Syyriaan. Arki oli riitelyä, lapset kuulivat huutoa ja sellaista, mitä yhdenkään lapsen ei kuuluisi todistaa, perheväkivaltaa. Jannah halusi ottaa eron, mutta Saudi-Arabiassa se ei ollut käytännössä mahdollista.

– Sanoin miehelleni, että minun täytyy päästä täältä pois. Edes lomalle, Jannah kertaa tapahtumia nyt, viiden vuoden jälkeen.

Perhe lähti Yhdysvaltoihin; se oli kuin Syyria hyvinä aikoina. Lapset leikkivät iloisina, oli vapautta ja tilaa hengittää. Jannah halusi lapsineen jäädä, mies ei. Mies jätti heidät hotelliin ja palasi Saudi-Arabiaan.

turvapaikanhakijat-nainen-ja-lapset
Äiti pakeni lastensa kanssa ensin Syyrian sotaa, sitten väkivaltaista miestään. 

Kaksi kielteistä päätöstä

Jannah laittoi turvapaikkahakemuksen Yhdysvalloissa vetämään, mutta asia ei edistynyt lainkaan. Kaukana oleva Suomi alkoi houkuttaa, sillä siellä asui Jannahin sukulaisia.

– Suomessa poliisi sanoi, että turvapaikkahakemukseni Yhdysvalloissa ei ole mikään ongelma. Että he kuuntelevat minua ja saan hakea turvapaikkaa.

Päätös oli kielteinen. Maahanmuuttovirasto ei myöskään käynnistänyt turvapaikkakuulemista, vaan päätti, että Jannah perheineen palautettaisiin Yhdysvaltoihin. Jannah valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen, mutta jälleen päätös oli kielteinen. Nyt asia on korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Perhe käytännössä takaisin Aleppoon

Jannahin asioita hoitavan lakimiehen mukaan on selvitetty, että perhettä ei otettaisi vastaan Yhdysvalloissa. He olivat hakeneet siellä väliaikaista suojelua, mutta oikeus siihen raukesi perheen matkustettua pois Yhdysvalloista.

Teoriassa Jannah lapsineen lähetettäisiin siis Suomesta Yhdysvaltoihin, mutta käytännössä Syyriaan. Saudi-Arabiassa heillä ei ole oleskelulupaa.

Syyrian Aleppossa tilanne on toivoton. Iskuja tehdään jopa lastensairaaloihin; lääkäreitä on alle kolmekymmentä. Tv-kuvissa näkyy kuvaa pommituksen alle jääneistä lapsista.

56:00

Jannah pelkää lastensa puolesta; he ovat juuri sopeutuneet Suomeen, käyvät koulussa ja yksi heistä pelaa jalkapalloa paikallisessa seurassa.

PÄÄTÖS

Maahanmuuttovirasto on päätöksellään päättänyt jättää tutkimatta valittajan ja hänen lastensa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen. Valittajan on lapsineen katsottu saapuneen turvallisesta maasta Yhdysvalloista. Maahanmuuttovirasto on päättänyt käännyttää valittajan lapsineen Yhdysvaltoihin ja määrännyt heidät Schengen-aluetta koskevaan kahden vuoden maahantulokieltoon.

*Jannahin nimi on muutettu.  

turvapaikanhakijat-nuori-mies
Isä sai selville, että hänen poikansa Samir (nimi muutettu) on homo ja yritti tappaa hänet. Samir pakeni Suomeen.

Samirin homous paljastui – isä uhkasi tappaa, painoi aseen iholle

Samir* oli muuttanut 17-vuotiaana Turkkiin vuonna 2014 asumaan irakilaisystävänsä luona. Ystävän jakama kuva joistain juhlista päätyi Samirin armeijassa työskentelevän isän käsiin. Näky ei miellyttänyt, sillä isä sai tietää poikansa olevan homo.

– Isä lopetti välittömästi rahan lähettämisen Turkkiin ja painosti minua palaamaan Irakiin. Minulla ei ollut muuta mahdollisuutta, joten palasin, Samir kertoo.

Seuraavat kuukaudet Samirin vanhemmat valvoivat nuorukaisen menoja piikkikammalla – kenen kanssa hän jutteli ja kenen kanssa hän oli tekemisissä. – Kyse oli henkisestä painostuksesta ja sen vastustamisesta, millainen olen ja miten pukeudun.

Samir kertoo tavanneensa Irakissa toisen nuoren miehen, jonka kanssa alkoi seurustella. Samirin isä sai heidät kiinni kesken intiimin hetken ja elämä muuttui kertaheitolla helvetiksi.

– Isä heitti toisen pojan ulos talostamme ja painoi aseen vartaloani vasten. Hän suuttui silmittömästi.

Samir ei uskoisi olevansa elossa, ellei hänen äitinsä olisi ollut samaan aikaan kotona. Äitikään ei hyväksynyt Samirin seksuaalista suuntautumista, mutta tappamisella uhkaaminen oli liikaa. Äiti sai miehensä luopumaan aikeestaan.

– Teko ei olisi Irakissa ollut erityisen rangaistava. Kunniamurhalla olisi pyritty pelastamaan perheen maine, Samirin tulkkina haastattelussa toimiva Hassen selventää.

Pian tämän jälkeen oli selvää, ettei Samir voisi jäädä kotimaahansa.

– Isäni halusi samaan aikaan pitää minut kotona poissa ihmisten ilmoilta ja toisaalta hän ei sietänyt minua silmissään. Ja halusi minut pois Irakista. Sitten päätin lähteä.

"Pelkäsin, että tulkki kielii homoudestani"

Samir ei kokenut voivansa palata Turkkiin, joka oli muuttunut nykyisen hallinnon aikana vapaamielisestä maasta homovihamieliseksi. Tähtäimeksi asettui Suomi, josta hän oli kuullut paljon hyvää ystävältään. Mukaan lähtivät Samirin sisko miehineen.

– Suomessa voisimme elää rauhassa ja vapaasti verrattuna mihinkään muslimimaahan, Samir kuvailee.

Kolmikko saapui Suomeen syyskuussa 2015, tuolloin hyvin perinteistä reittiä Italian, Tanskan ja Ruotsin kautta. He kaikki saivat kielteisen turvapaikkapäätöksen.


2:04

Sisko ja hänen miehensä palasivat jo Irakiin, Samir valitti kesäkuisesta päätöksestä hallinto-oikeuteen. Maahanmuuttoviraston puhuttelussa Samir kertoo tehneensä yhden valtavan virheen. Hän ei kertonut homoudestaan.

– Pelkäsin, että puhuttelussa tulkkina toiminut olisi kertonut asiasta eteenpäin. Jos muut vastaanottokeskuksen asukkaat olisivat tienneet, olisin joutunut keskuksen sisällä samaan tilanteeseen kuin asuessani Irakissa.

Samir tunsi samassa tilanteessa olleita irakilaishomoja, joiden perhe sai puhuttelun jälkeen tietää homoudesta.

– Kysyin, oliko se tulkki, ja hän vastasi, ettei tiedä, kuka muukaan voisi näitä tietoja vuotaa Irakiin asti?

turvapaikanhakija nuori mies 2
Samir (oik.) kertoo, että seksuaalivähemmistöjen asiaa pääkaupunkiseudulla ajavasta HeSeta-järjestöstä on tullut hänelle kuin perhe. Samirin asiaa on ajanut muun muassa haastattelussa tulkkina toiminut Hassen (vas.).

"Moni valehtelee olevansa homo – mutta kaikkia ei pitäisi rangaista"

Jo ennen kielteistä päätöstä Samir oli kertonut homoudestaan Kajaanin vastaanottokeskuksen sosiaalityöntekijälle, joka auttoi häntä muuttamaan keskuksesta Helsinkiin suvaitsevampaan ilmapiiriin.

– Suomalaisten kanssa minulla ei ole ollut ongelmia. Mutta muiden turvapaikanhakijoiden keskuudessa kohtelu on ollut huonoa.

Samirin mukaan tätä ei voi perustella vain sille, että hän on sunni, jotka eivät ole väleissä shiiamuslimien kanssa.

– Näinhän se on, että sunnit ja shiiat eivät pidä toisistaan. Mutta he molemmat vihaavat niin paljon homoja, että he voivat ystävystyä keskenään hyökätäkseen homoja vastaan.

Juuri nyt Samir voi vain odottaa hallinto-oikeuden päätöstä valitukseen, johon Samir täydensi tietoja seksuaalisesta suuntautumisestaan.

– Tiedän, että moni valehtelee olevansa homo saadakseen turvapaikan. Kaikkia ei pitäisi silti rangaista sen takia. Tarvitsemme suojelua tässä maassa ja toivomme ratkaisua mahdollisimman pian. Jos päätös on negatiivinen, en voi palata Irakiin mutta en myöskään saa asua täällä. En tiedä mitä teen.

PÄÄTÖS  

Maahanmuuttovirasto ei anna sinulla turvapaikkaa eikä myönnä oleskelulupaa. --- Olet kertonut, että jokin shiialainen ryhmä on uhannut perhettäsi. --- Maahanmuuttovirasto ei hyväksy tosiseikkana sitä, että shiialainen aseellinen ryhmä uhkaisi sinua henkilökohtaisesti. --- Maahanmuuttovirasto katsoo, että sinut voidaan käännyttää Irakiin ilman, että voit joutua siellä vainon, vakavan haitan tai epäinhimillisen taikka ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi tai että sinut voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle. 

Samirin nimi on muutettu.

"Seksuaalivähemmistöt tarvitsevat oman vastaanottokeskuksensa"

Samirin haastattelussa tulkkina toiminut Hassen työskentelee HeSetassa, joka tukee seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä pääkaupunkiseudulla. Hassenin mukaan seksuaalivähemmistöihin kuuluvat turvapaikanhakijat ovat erityisen vaikeassa asemassa.

– On erittäin vaikeaa asua yksinäisenä homona 150 heteron muslimimiehen kanssa samassa keskuksessa. Yhteisömme jäsenet kertovat pahoinpitelyistä, kiusaamisesta, jopa raiskauksista vastaanottokeskuksissa. Kukaan ei voi mennä poliisille kertomaan asiasta.

Hassenin mukaan LGBT-turvapaikanhakijoita on pelkästään pääkaupunkiseudulla 100–150. Heidän kuuluisi päästä omaan vastaanottokeskukseensa.

– Migrin pitäisi ottaa tämä asia vakavasti huomioon. Nyt he eivät ole turvassa keskuksissa ja muissa Keski-Euroopan maissa tällainen keskus on jo käytössä. Keskuksen olisi oltava Helsingissä, koska täällä seksuaalivähemmistöt saavat tarvittavaa tukea verrattuna pienempiin kaupunkeihin ja kuntiin Suomessa. Itsemurhia tapahtuu, ei vain kielteisten päätösten takia vaan siksi, että ihmiset ovat yksinäisiä eikä heille tarjota suuntaa elämäänsä eikä paikkaa tässä yhteiskunnassa.


Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.