Pääministeri Sipilän päätös luopua omistajaohjausasioista oli oikea ratkaisu. Eilinen ilmoitus yhdistää omistajaohjausasiat elinkeinoministerin salkkuun taas on ison luokan virhe, jossa ojan puolelta siirrytään isomman puoleiseen allikkoon, kirjoittaa eduskunnan tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Eero Heinäluoma nettikolumnissaan.
Pääministeri Sipilä otti purjeet leveällä itselleen valtionyhtiöiden omistajasalkun kevään 2015 hallitusneuvotteluissa. Moni epäili välittömästi järjestelyn toimivuutta. Omistajaohjaus on työläs salkku hoitaa: asiat monimutkaisia, äärimmäisen herkkiä ja ristiriitojen sävyttämiä, samalla niissä on kyse miljardien omaisuuseristä ja niiden tuotoista.
Sipilä joutui kokemaan tehtävään helposti liittyvät jääviysongelmat. Talvivaaran pääomitus kyseenalaistettiin sukulaisten omistusten takia ja Intian valtiovierailun yritysdelegaation perään kyseltiin pääministerin aikaisempien omistusten takia. Oikeusviranomaiset kävivät asiat myöhemmin lävitse eivätkä löytäneet huomautettavaa, mutta vahinko oli jo tapahtunut.
Myös liikenneministeriön Finavia-omistajaohjauksen ongelmia jouduttiin perusteellisesti selvittämään, lopulta myös eduskunnan tarkastusvaliokunnassa. Työssä kävi ilmi, että liikenneministeriön ja valtion omistajaohjausyksikön käsitykset siitä miten Finavian ohjauksessa olisi pitänyt toimia syksyllä 2015, olivat täysin erilaiset. Tänä vuonna Finavia siirrettiin valtioneuvoston kanslian omistajaohjauksen alaisuuteen.
Pääministerin päätös jättää omistajaohjausasiat on oikea. Valtion omistajaohjausyksiköllä on hallinoitavanaan lähes 20 miljardin omaisuus, se ansaitsee johtajakseen ministerin, jolla on aikaan hoitaa ohjaus kunnolla.
Sipilän hallituksen jatkopäätös yhdistää omistajaohjaustehtävät elinkeinoministerin salkkuun on ongelmallisempi. Elinkeinoministerin pitäisi toimia koko elinkeinoelämän kehittämisen puolesta eikä keskittyä valtion omistamien yritysten etujen ajamiseen.
Juuri tämän kaltaiset ristiriidat välttääkseen päätti Vanhasen I-hallitus, toistakymmentä vuotta sitten, keskittää valtionyhtiöiden omistajaohjauksen valtioneuvoston kansliaan ja luoda järjestelmän, jossa elinkeinoministeri ei vastaa ohjauksesta.
Nyt hallitus on päättänyt kulkea ajassa taaksepäin ja palata tähän vanhaan eturistiriitojen ja huonon hallinnon maailmaan. Linjaus on kyseenalainen, ja tulee johtamaan jatkuvaan keskusteluun siitä, miten kussakin päätöksessä elinkeinoministeri Lintilä ajaa koko elinkeinoelämän kehittämisen linjaa ja missä asioissa valtion omien yritysten etuja.
Työ- ja elinkeinoministeriö vastuualueelle kuuluvat yleisen elinkeinopolitiikan lisäksi mm. markkinoiden toimivuus, kilpailun edistäminen ja kuluttajapolitiikka, energiapolitiikka, ilmastopolitiikka, työllisyys, työttömyys, julkinen työvoimapalvelu ja työympäristökysymykset. Tehtäväkenttä on laaja ja eturistiriidat valtionyhtiöiden ohjauksen kanssa ilmeiset ja moninaiset.
Mauri Pekkarinen kirjoitti 7.2. Kauppalehdessä omasta ajastaan kauppa- ja teollisuusministerinä:
”Koin viimeistään parin ensimmäisen vuoden jälkeen, ettei kaksi rooliani olleet oikein sopusoinnussa. Toimin siis samaan aikaan alan lainsäädännöstä ja muusta regulaatiosta vastaavana ministerinä ja samoilla toimialoilla toimivien valtionyhtiöiden omistajapolitiikasta vastaavana ministerinä.
Käytännössä tämä saattoi tarkoittaa muun muassa sitä, että käsittelin aamupäivällä esimerkiksi valtion energiayhtiöiden omistajaohjausasioista ja johdin iltapäivällä energiayhtiöiden – siis muidenkin kuin valtionyhtiöiden – kannalta tärkeää lainsäädännön uudistustyötä.
Vaikka noissa tilaisuuksissa hatut eivät taatusti menneet sekaisin, asetelma oli mielestäni jo periaatteellisesti väärä, ja se näytti ja tuntui vähintäänkin kyseenalaiselta. Tästä syystä ryhdyin moniinkin toimiin omistajaohjausasioiden ohjauksen uudistamiseksi. Toimista tärkein oli sittemmin näiden asioiden siirto pois kauppa-ja teollisuusministeriltä/elinkeinoministeriltä jonnekin muualle.”
Energia-asioiden siirto elinkeinoministeriltä muualle ei ole riittävä ratkaisu Pekkarisen kuvaamiin pulmiin. Pääministerin pitää nyt vetää käsijarrusta ja ottaa harkinta-aika omistajaohjaustehtävien siirtämiseen. Valtionyhtiöissä on edessä isoja ratkaisuja, joten mitään pitkäaikaista välitilaa ei tarvita.
Hallituksesta täytyy löytyä toinenkin henkilö, ministeri Lintilän lisäksi, joka ymmärtää yritystoimintaa ja pystyy hoitamaan valtionyhtiöiden omistajaohjauksen.
2:10
