Pirkanmaalainen Hanna yritti panna vanhat lastenvaatteet ja lelut kiertoon kirpputorilla. Toisin kävi.
Pirkanmaalainen Hanna pitää Yli pyykkivuorten -blogia, jossa kertoo lapsiperhearjestaan. Lastensa tavaroita Hanna yritti pääsiäisen 2017 aikaan myydä kirpputorilla: hän käytti tunteja tavaroiden valitsemiseen, otti mukaan vain ehjiä, puhtaita, kestäviä ja hyviä tuotteita. Tinkiäkin olisi saanut.
– Onko vain niin, että kukaan ei enää tarvitse mitään eikä varsinkaan käytettynä? Onko mukavampi ostaa uutta? Miksi yhdellä lapsella ollut, virheetön 100 euron Reimatecin haalari ei mene 8–10 eurolla kaupaksi? Miksi tavalliset, siistit ja kauniit, 2010-luvun lastenvaatteet eivät kiinnosta, Hanna ihmettelee blogissaan.
– Onko kaikilla vain yksinkertaisesti jo kaikkea niin liikaa, että Puppe-kirjakaan ei mene 1–2 eurolla? Täytyykö summan olla 0,10 euroa, että sitä edes katsotaan? Etsitäänkö kirppiksiltä enää vain Vimman Lettejä ja Gugguun mekkoja ja Blaa!:n tunikoita, ja niitäkin alle eurolla kappale?
Kaikkineen kirpputoriurakka vei aikaa seitsemän tuntia. Hanna pohtii, missä ovat kirpputorien vähävaraiset perheet, ja onko kaksi euroa keppihevosesta todella liikaa.
– Ei ole todellakaan ensimmäinen kerta, kun lähden kirpputoritapahtumasta tai myyntiviikon jälkeen kotiin lähes saman tavaramäärän kanssa. Sain tänään käteeni kolmen tunnin myynnistä reilun 20 euroa, mistä vähennetään 10 euron pöytämaksu. Luovutin tuntia ennen tapahtuman loppumista.
Kysyimme lukijoiltamme, eikö lastentavara enää liiku kirpputorilla. Osa lukijoista oli samaa mieltä kuin Hanna. Tässä vastauksia!




