Kesä-Suomessa on tavanomaista suurempi mahdollisuus törmätä julkisuuden henkilöön, kun etenkin urheilun maailmantähdet rantautuvat kotikonnuille lomanviettoon. Toimittaja Jaakko Lyytinen kertoo, mistä tähtien vanavedessä pörräävien "hengaajien" toiminnassa on kyse.
Jaakko Lyytinen ja Arno Kotro perehtyivät hengauskulttuuriin jo vuonna 2004 kokonaisen teoksen, Hengaajan käsikirjan, voimin. Ilmiö ei ole sittemmin kadonnut mihinkään.
Esimerkiksi Helsingin yöelämässä pyörii tälläkin hetkellä joukko ihmisiä, jotka roikkuvat sitkeästi idoliensa vanavedessä.
Hengaajasta tulee ensimmäisenä mieleen uhkea blondi, joka kiilaa itsensä ulkonäköään hyödyntäen julkkiksen kylkeen. Lyytinen tunnistaa kuvauksen.
− Tämä lätkäjätkien ympärillä pyörivä blondiosasto on ehkä kenties näkyvin ryhmä.
Urheilutähdet eivät ole kuitenkaan ainoita, jotka vetävät puoleensa hengaajia. Heitä on ylipäätään vaikea niputtaa yhteen muottiin.
− Eri hengauskulttuurit vaativat hyvin erilaista osaamista. Sofistikoituneiden korkeakulttuurien alalajien ympärillä ovat omat hengaajansa, Lyytinen mainitsee esimerkkinä.
Hengaus on kahden kauppa
Hengaamiskulttuuria määrittää se, että kyseessä on aina kahden kauppa. Tähti tarvitsee hengaajaa ja hengaaja tähteä. Vaihtokaupassa molemmat osapuolet sekä luovuttavat että saavat jotain.
Tähti ei ole tähti ilman ihailijoitaan. Mutta mitä hengaajalle jää käteen?
− Hengauskulttuurin tavoite ei ole saalistaa materiaa, vaan saada kokemuksia: päästä parhaille jatkoille, saada keskusteltua ihailemansa tähden kanssa. Ei tirkistellä kenenkään yksityiselämää, saatikka kaupata sitä. Todellinen hengaaja halveksuu seiskapäivää-kulttuuria, Lyytinen kertoo.
Onnistuneen hengailun elinehto on suhteiden solmiminen. Alussa kannattaa verkostoitua aloittelevien tähtien kanssa. Staran statuksen noustessa kohoaa myös hänen vaihdanta-arvonsa.
− Jos tähti yhtään ymmärtää, hän arvostaa hengaajaa, joka oli mukana alusta asti. Uskollinen hengaaja hengaa kaikki vuodet; silloinkin, kun artistin tähti on ollut laskussa.
