Valtiovarainministeriön arvion mukaan muutos kasvattaisi tuloeroja.
Osana hallituksen puoliväliriihen valmisteluja oli pohdittu poikkeuksellisen rajua veroehdotusta. Valtionvarainministeriön vero-osastoa oli pyydetty arvioimaan, mikä olisi vaikutus, jos osinkoverotuksen kymmenen prosentin omistusraja alennettaisiin kolmeen prosenttiin.
Asia ilmenee taustapapereista, jotka ministeriö toimitti hallituksen linjauksia valmistelleen ministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok.) vetämän niin kutsutun kasvuryhmän työn tueksi. Hallitus ei päättänyt uudistuksesta riihessä.
Ministeriön arvio oli tyrmäävä. Sen mukaan muutos keventäisi suppean omistajajoukon osinkojen verotusta ja vaikuttaisi tuloeroja kasvattavasti. Muutoksella olisi julkista taloutta jossain määrin heikentävä vaikutus, eikä sillä olisi merkittäviä vaikutuksia talouskasvuun.
Nykylainsäädännön mukaan osinko on verovapaata, jos listaamattoman yhtiön omistusosuus pörssiyhtiöstä on 10 prosenttia tai enemmän. Muutos siis helpottaisi listattujen osinkojen muuntamista kevyemmin verotetuiksi listaamattomiksi osingoiksi. Listaamattoman yhtiön verovapaasti saaman listatun osingon alin kokonaisveroaste on 7,5 prosenttia, kun listatusta yhtiöstä saadusta osingosta maksetaan nykyisellään pääomatuloveroa alimmillaan 25,5 prosenttia.
Omistusrajan alentamista kuvataan arviossa hyvin ongelmalliseksi verotuksen neutraalisuusperiaatteen eli yhdenvertaisuuden kannalta, koska se aiheuttaisi väistämättä painetta alentaa myös ainakin yksityisten ihmisten saamien osinkojen verotusta.
Ministeriö havainnollistaa asiaa toteamalla, että Helsingin pörssin First North -listalla noteeratun markkina-arvoltaan pienimmän yhtiön markkina-arvo on noin 1,5 miljoonaa euroa. Jos omistusraja laskettaisiin kolmeen prosenttiin, verovapaita osinkoja voisi tällaisesta yhtiöstä nostaa jo noin 45 000 euron sijoituksen perusteella. Vastaavan suuruisia sijoituksia on monilla sijoittamista harjoittavilla yksityishenkilöillä.
Lue myös: Hallituksen puoliväliriihi valmistui – tästä hallitus leikkaa, nämä verot kevenevät
Tuntuva lovi valtion kassaan
Koska muutos laajentaisi verovapaita osinkotuloja saavien yritysten joukkoa, johtaisi se yhteisöverotulojen menetyksiin. Muutos pienentäisi myös lähdeveron tuottoa, mikä kasvattaisi muutoksen julkista taloutta heikentävää vaikutusta.
Valtiovarainministeriön alustavan arvion mukaan rajan alentaminen kolmeen prosenttiin voisi yhteisöverokertymän pienentymisen vuoksi heikentää julkista taloutta noin 50 miljoonalla eurolla. Laskelmassa eivät ole mukana valtion omistaman Solidiumin saamat osinkotulot. Arvio on tehty Helsingin pörssin suurimpien pörssiyhtiöihin julkisten omistajatietojen pohjalta, koska käytettävissä olevissa verotustiedoissa ei ole arviointiin tarvittavia tietoja omistusosuuksista.
Ministeriö huomauttaa kuitenkin olevan mahdollista, että pienemmissä yhtiöissä on suurempia yhtiöitä enemmän sellaisia omistajia, joita omistusrajan alentaminen koskisi. Vuosina 2019–2023 alle kymmenen prosentin omistusosuudella saaduista osingoista on maksettu yhteisöveroa noin 125–200 miljoonaa euroa vuodessa.
"Poikkeuksellinen, hyvin haastava, jopa mahdoton"
Huhtikuun alussa tehdyn tyrmäävän arvion jälkeen ministeriötä pyydettiin vielä arvioimaan, voitaisiinko verovapaudelle asettaa jokin laadullinen lisäedellytys, jos osinkoverotuksen omistusraja alennettaisiin viiteen prosenttiin. Ministeriön saaman toimeksiannon mukaan lisäedellytys voisi olla vaatimus jonkinlaisesta toiminnallisesta yhteydestä tai aktiivista omistusta osoittavasta kriteeristä, jonka perusteella omistus ei olisi vain puhtaasti sijoitusluontoinen.
Valtiovarainministeriön vero-osasto korosti huhtikuun puolivälissä antamassaan vastauksessa, ettei voi suositella tätäkään muutosta.
Se piti laadullisen lisäkriteerin lisäämistä hyvin haastavana tai jopa mahdottomana. Vastauksen mukaan muutos johtaisi siihen, että osinkojen verotuskohtelu ratkaistaisiin vasta lähdeveron palautushakemuksilla.
Ministeriö painotti, että lisäedellytys olisi sekä Suomessa että kansainvälisesti poikkeuksellinen. Sääntelyn tulkinnanvaraisuus aiheuttaisi väistämättä haastavia tilanteita ja hallinnollista taakkaa Verohallinnolle ja verovelvollisille.