Hallitus on valmistellut niin sanotuin omatoimisen työnhaun mallia. Siinä työnhaun mallissa työnhakijan pitäisi hakea kuukaudessa vähintään neljää työmahdollisuutta. Hakea siis sellaista työtä, jota voi ihan oikeasti tehdä, kirjoittaa työministeri Jari Lindström kolumnissaan.
”Höpöhöpö”-hakemukset eivät kelpaisi. Työnhakijaan luotettaisiin ja ellei muuhun ole aihetta, työvoimaviranomainen ja palveluntuottajat kävisivät hakemuksia läpi vain muun palvelun yhteydessä.
Esimerkiksi mietittäessä sitä, miksi työnhaku ei tuota tuloksia ja kuinka työnhakijaa voidaan auttaa asiassa. Samalla luovuttaisiin siitä, että työnhakijan on karenssin uhalla oltava jatkuvasti valmis hakemaan TE-toimiston tarjoamaa työtä.
Ja kyllä, hallituksen mallissa on otettu huomioon muun muassa työnhakijan mahdollinen työkyvyttömyys sekä alueen työmarkkinatilanne. Jos ei voi hakea työtä tai ei ole mitä hakea, hakuvelvollisuutta ei olisi.
Malli tarjoaisi aktiiviselle, parhaansa yrittävälle työnhakijalle nykyiseen verrattuna merkittävästi vapautta valita, mitä työtä hakee. Joten totean tämän uudestaan: lähtökohtaisesti luotetaan työnhakijaan.
"Mallia vastustettu milloin milläkin perusteella"
Omatoimisen työnhaun mallia on kuitenkin vastustettu, milloin milläkin perusteella.
SAK katsoo, että hallituksen mallia ei voi toteuttaa, koska siinä työvoimaviranomainen tapaisi vain tukea työnhaussa ja työllistymisessä tarvitsevat työnhakijat.
SAK:n omassa tammikuisessa työllistymisturvamallissa työvoimaviranomainen tapaisi paikan päällä kaikki työnhakijat, siis jopa ne, joiden työttömyysjakson on syytä olettaa jäävän lyhyeksi. SAK:n ehdotuksella on näin ollen hintalappu.