Hallitus ja SAK ovat monessa asiassa samoilla linjoilla, sanoo Jari Lindström: "SAK:n esitys ei ole poikkeuksellinen"

”Höpöhöpö”-hakemukset eivät kelpaisi. Työnhakijaan luotettaisiin ja ellei muuhun ole aihetta, työvoimaviranomainen ja palveluntuottajat kävisivät hakemuksia läpi vain muun palvelun yhteydessä.

Esimerkiksi mietittäessä sitä, miksi työnhaku ei tuota tuloksia ja kuinka työnhakijaa voidaan auttaa asiassa. Samalla luovuttaisiin siitä, että työnhakijan on karenssin uhalla oltava jatkuvasti valmis hakemaan TE-toimiston tarjoamaa työtä.

Ja kyllä, hallituksen mallissa on otettu huomioon muun muassa työnhakijan mahdollinen työkyvyttömyys sekä alueen työmarkkinatilanne. Jos ei voi hakea työtä tai ei ole mitä hakea, hakuvelvollisuutta ei olisi.

Malli tarjoaisi aktiiviselle, parhaansa yrittävälle työnhakijalle nykyiseen verrattuna merkittävästi vapautta valita, mitä työtä hakee. Joten totean tämän uudestaan: lähtökohtaisesti luotetaan työnhakijaan.

"Mallia vastustettu milloin milläkin perusteella"

Omatoimisen työnhaun mallia on kuitenkin vastustettu, milloin milläkin perusteella.

SAK katsoo, että hallituksen mallia ei voi toteuttaa, koska siinä työvoimaviranomainen tapaisi vain tukea työnhaussa ja työllistymisessä tarvitsevat työnhakijat.

SAK:n omassa tammikuisessa työllistymisturvamallissa työvoimaviranomainen tapaisi paikan päällä kaikki työnhakijat, siis jopa ne, joiden työttömyysjakson on syytä olettaa jäävän lyhyeksi. SAK:n ehdotuksella on näin ollen hintalappu.

Työttömyysturvaa saavan velvollisuus on hakea työtä ja TE-toimiston tarjoamat palvelut tukevat tätä, tästä olen SAK:n kanssa samaa mieltä.

Siksi hallitus nimenomaisesti on lisännyt TE-toimiston henkilöstöä. Ensin vuoden 2017 alussa, kun työttömien haastattelut päätettiin toteuttaa kolmen kuukauden välein, ja viimeksi vuonna 2018, kun aktiivimalli tuli voimaan.

Onko TE-toimistossa asioiminen omatoimisen työnhakijan etu?

Lisäykset ovat tulleet todella tarpeeseen. On kuitenkin selvää, että monet vaikeassa asemassa olevat työttömät tarvitsevat nykyistä enemmän henkilökohtaista palvelua, eivätkä TE-toimistot voi sitä nykyisillä resursseilla tarjota riittävästi.

Digitaalisten palvelujen kehittäminen on välttämätöntä ja työnhakijoiden edun ja toivomusten mukaista.

Henkilökohtaista palvelua on parasta kohdistaa niille, jotka ovat eniten sen tarpeessa. Kyse on resurssien tarkoituksenmukaisesta kohdentamisesta.

Onko työnhakijankaan etu, että hänen tulisi asioida TE-toimistossa paikan päällä silloin, kun kaikki edellytykset omatoimiseen työnhakuun ovat olemassa ja todennäköisyys saada työtä nopeasti on hyvä?

Suunnitteilla karenssien porrastus

Palkkatuetun työn hyödyllisyydestä on siitäkin helppo olla samaa mieltä.

Yrityksille suunnattu palkkatuki on vaikuttavaa, ja viime vuosina palkkatukea onkin pyritty kohdentamaan juuri siihen suuntaan. Työttömyysetuusmäärärahojen käyttö palkkatuen rahoitukseen on auttanut sitä, että palkkatukeen on ollut käytettävissä joihinkin aiempiin vuosiin verrattuna paremmin resursseja.

Olen SAK:n kanssa osin samoilla linjoilla myös karensseista.

Hallituksen valmistelemassa omatoimisen työnhaun mallissa nykyiset karenssit on porrastettu ja ensimmäisen mahdollisen laiminlyönnin yhteydessä ainoa seuraamus olisi muistutus työnhaun ja työttömyysturvan pelisäännöistä.

Porrastus tarkoittaa sitä, että vasta ei-toivotun menettelyn toistuessa seuraamusten ankaruus kasvaa.

Jo nykyään kuukausi aikaa välttää karenssi

SAK ehdottaa työllistymisturvamallissaan, että työtön voisi välttää karenssin korjaamalla menettelynsä ja olemalla esimerkiksi työssä. Aikaa karenssin välttämiseen olisi kuukausi.

Tällainen on työstä kieltäytymisten osalta tullut voimaan jo 2017. Jos seuraamuksia porrastetaan, ei SAK:n malli välttämättä enää toimi.

Jossakin tulee vastaan raja, jonka kuluttua täysin passiivisen työnhakijan täytyy menettää työttömyysturvaoikeutensa kokonaan. Kuukauden viive seuraamuksissa siirtäisi tätä rajaa eteenpäin.

Mielestäni porrastettu seuraamusjärjestelmä varoituksineen olisikin riittävä: oikeudenmukainen ja estäisi tietämättömyydestä tai erehdyksestä johtuvat etuuden menetykset.

Työttömien yrittäjyyttä jo otettu huomioon

Siinä SAK on oikeassa, että keikkatöitä tehdään yhä useammin myös yrittäjänä. Tämä on otettu tällä hallituskaudella huomioon työttömyysturvajärjestelmässä kahdella tavalla.

Ensin vuonna 2017 työttömille alettiin maksaa soviteltua työttömyysetuutta enintään kaksi viikkoa kestävien päätoimisten yrittäjänä tehtävien keikkatöiden ajalta. Tämä vastaa sitä, miten palkansaajille on maksettu työttömyysturvaa jo useita vuosia.

Sitten vuoden 2018 alusta työttömänä on voinut aloittaa yritystoiminnan ja saada työttömyysetuutta neljän kuukauden ajalta yritystoiminnan estämättä. Tulot toki otetaan huomioon etuuden määrässä.

"SAK:n esitys ei ole poikkeuksellinen"

SAK kantaa huolta työvoiman alueellisesta liikkuvuudesta. Niin kannan minäkin.

Hallitus muuttikin työn vastaanottamisen tukia vuoden 2017 alussa ottamalla käyttöön työttömyyskassojen ja Kelan maksaman liikkuvuusavustuksen. Siinä työtön saa enintään kahdelta kuukaudelta peruspäivärahan suuruisen tuen, kun hän muuttaa työn perässä tai työmatka muutoin on riittävän pitkä.

SAK:n malli menisi vain hiukan pitemmälle sekä tuen keston että määrän osalta.

SAK:n viestistä saattaa siis jäädä käsitys, että heidän esityksensä on jotenkin poikkeuksellinen. Sitä se ei ole kuten nokkela lukija huomannee.

Onkin surullista, että huonon maineen saanut aktiivimalli peitti alleen myös omatoimisen työnhaun mallin joka nimettiin aktiivimalli kakkoseksi. Aika harvaa kiinnosti tuon nimeämisen jälkeen lainkaan esityksen sisältö vaikka se pitää sisällään edellä kertomani hyvät elementit.

Hallitus on siis jo toteuttanut SAK:n esittämiä asioita tai vienyt niitä valmisteluun.

SAK:lle toki maininta siitä, että se on edistänyt avointa keskustelua asian tiimoilta.