Häkkiselle massiivinen etu 50 puntaa maksaneesta keksinnöstä – kuvaajan salapoliisityö johti kilpailijat jäljille

Vaikka F1-tallit käyttävät jatkuvasti massiivisia rahamääriä tutkimus- ja kehitystyöhön pienintäkin etua tuovien ratkaisujen keksimiseksi, joskus siihen tarvitaan vain 50 puntaa ja innokkaan insinöörin kylpyhetki.

Näin kävi McLaren-tallin kokeneelle insinöörille Steve Nicholsille talvella 1996. Tallin autot olivat tuolloin melko aliohjaavia ja yhdysvaltalainen halusi ratkaista ongelman. Hän keksi ratkaisun istuessaan vanhempiensa talon kylpyammeessa jouluna.

– Sain idean laittaa jarrun takapyöriin, joka poistaisi aliohjauksen mutkissa. Kerroin Paddy Lowelle, joka johti tuolloin tallin tutkimus- ja kehityspuolta, että haluan laittaa autoon ylimääräisen polkimen ja jarrun joko oikeaan tai vasempaan takapyörään. Lopulta hän antoi siunauksensa projektille, Nichols muistelee.

Ensimmäisenä keksintöä pääsi testaamaan Mika Häkkinen, sillä David Coulthardin autossa oli jo ennestään kolme poljinta. Skotti käytti nimittäin kytkintä jalallaan. 

– Mika oli erittäin avaramielinen, joten hän kokeili sitä. Hän meni jo ensimmäisellä kierroksellaan puoli sekuntia kovempaa, mikä oli valtava juttu. Se toimi loistavasti. Hän käytti normaalia jarrua hidastaakseen autoa ja sitten "jarruohjausta" tasapainottaakseen autoa, Nichols kertaa.

Apuna Häkkisen avausvoitossa

McLaren asensi jarruohjauksen kuskiensa autoihin kauden 1997 loppupuolella.

– Käytimme sitä kisoissa ensin vain toisella puolella. Valitsimme puolen pitkien ja kovavauhtisten mutkien mukaan, sillä niissä esiintyi eniten aliohjausta. Kun jarrua painoi mutkassa, se jarrutti toiselta puolelta, ja kun et halunnut kuitenkaan hidastaa vauhtia, painoit samalla kaasua. Joten siinä piti painaa kahta poljinta samanaikaisesti, Nichols muistelee.

Myös Coulthard innostui hiljalleen keksinnöstä. Hänen autoonsa piti asentaa neljäs poljin, sillä hän ei pitänyt käsikytkimestä.

– Se oli hämmästyttävän yksinkertainen insinöörityön näyte, joka toimi, Coulthard muistelee.

Suomalaisille F1-faneille vuoden 1997 loppupuoli tuo mieleen kauden päätöskisan Espanjan Jerezissä, jossa Häkkinen otti uransa avausvoiton. Coulthard oli kyseisessä GP:ssä toinen. 

Häkkinen juhli avausvoittoaan Coulthardin ja tuoreen maailmanmestarin Jacques Villeneuven välissä. imago/WEREK/ All Over Press

Keksintö pysyi autossa myös seuraavan kauden alkupuolella, mutta tuolloin Häkkisellä ja Coulthardilla oli mahdollisuus valita kytkimestä kummalla puolella jarru vaikuttaa. Häkkinen voitti kauden kaksi ensimmäistä kisaa ja tallitoveri Couthard nousi hänen vierelleen kakkospallille.

Tässä vaiheessa muut tallit olivat jo kuitenkin McLarenin jäljillä – kiitos F1-valokuvaaja Darren Heathin tarkkaavaisuuden.

Oranssina kiiluvat jarrut

F1 Racing -lehdelle kuvannut Heath tarkasteli toimistolla tuotoksiaan vuoden 1997 heinäkuussa ajetun Itävallan GP:n jälkeen. Hän kiinnitti kuvissa huomiota McLaren-autojen takapäähän, sillä näytti siltä, että autojen jarrut hohkivat oransseina radan kohdissa, joissa kuljettajat kaasuttavat ulos mutkista. 

Heath keksi itse, että kyseessä on oltava jonkinlainen ylimääräinen jarrujärjestelmä, ja hän päätti yhdessä toimittaja Matt Bishopin kanssa selvittää asian. Nyt Heathin piti vain saada kuva McLaren-auton sisältä.

Ja sitten hänen syliinsä putosi lahja. Sekä Häkkinen että Coulthard keskeyttivät heti seuraavassa kisassa Nürburgringillä, ja Heathin paikka oli tullut. Hän ei mahtunut kamerakalustoineen nappaamaan kuvaa Coulthardin auton ohjaamosta, sillä skottikuski jätti ratin paikoilleen autoonsa. Häkkinen puolestaan nappasi ratin mukaansa, ja Heath sai kuvansa – siinä näkyi McLarenin käyttämä ylimääräinen jarrupoljin ja haloo oli valmis.

Muut tallit halusivat järjestelmän heti kieltoon, vaikka eivät edes tienneet miten se toimii.

– Muistan Alain Prostin, jolla oli oma talli tuohon aikaan, sanoneen, että tämä pitää kieltää, sillä sen kehittäminen maksaa miljoonia. Ja kysehän oli viritelmästä, joka maksoi 50 puntaa ja osat siihen löytyivät tallin rekka-autosta, Nichols naureskelee.

Kilpailjoiden valitusvirsi tehosi lopulta, ja McLarenin huippukeksintö kiellettiin kauden 1998 alkupuolella.

– Se kiellettiin lopulta nelipyöräohjaukseen vedoten, vaikka se ei edes linjannut renkaita. Kutsuimme sitä jarruohjaukseksi, mikä oli valitettavaa, kun yritimme samalla perustella, ettei se liity millään tavalla ohjaukseen. Valitsimme sille siis huonon nimen, McLarenin johtavana insinöörinä tuolloin toiminut Tim Goss muistelee.

Tarinalla oli kuitenkin onnellinen loppu. Häkkinen ajoi maailmanmestariksi vuosina 1998 ja 1999 ja McLaren juhli valmistajien mestaruutta 1998.