Haavoittunut avustustyöntekijä pääsee koti-Suomeen – "Muistan vain, että korvissa piippasi"

Aleppon al-Aamiriyen kaupunginosaan tiistaina pudonnut pommi yllätti avustustyötä tekemässä olleen Adhamin ryhmän.

– Emme ehtineet olla paikalla kuin noin 15 minuuttia kun kuului jättiläismäinen pamaus. Kivet ja sirpaleet lensivät ilmassa. Kaaduin räjähdyksen voimasta ja sain iskun päähäni. Muistan vain, että korvissa piippasi. En tiedä mitä sen jälkeen tapahtui, Adham huokaa raskaasti.

Adham virkosi aamuyöllä kenttäsairaalassa ja kuuli kolmen aikuisen ja yhden lapsen menehtyneen iskussa. 

– En tiedä, oliko räjähdys raketti. Joku sanoi minulle, että se saattoi olla venäläisten ohjus. Venäläisten hävittäjät pystyvät pommittamaan kohteita kaukaa ja tarkasti. Iskuun ei voi varautua kun hävittäjien ääntä ei kuule.

Jos upotus ei näy, voit katsoa sen täältä.

Apua suoraan sodan jalkoihin

Adhamin järjestö Suomi Syyria Yhteisö on tehnyt avustustyötä Aleppossa, missä Adhamin sanojen mukaan on useita hylättyjä alueita, joilla elää satoja sodan jalkoihin jääneitä lapsiperheitä reilusti köyhyysrajan alapuolella.

– Ihmettelin ensin itsekin, mikseivät ne ihmiset muuta sieltä pois. Kun menin paikalle näin, että olosuhteet ovat pahemmat kuin voisi ikinä kuvitella. Lapset kulkevat siellä kylmässä säässä ilman kenkiä. Heillä on päällään vain ohuet t-paidat, kun ei ole muutakaan. Alueella, jolle menimme, kukaan ei edes maininnut ruokaa, koska se on liikaa toivottu, Adham kertoo.

Ihmisten ahdingosta järkyttynyt Adham vakuuttui siitä, että järjestön tärkein tehtävä on auttaa näillä alueilla asuvia ihmisiä.

– Eräänä päivänä yksi tyttö kertoi minulle, ettei ole syönyt moneen päivään. Kysyin, mitä hänellä tekisi mieli. Tyttö kertoi tahtovansa banaanin. Olin niin shokissa, että kävimme ostamassa autollisen banaaneita, jotka jaoimme alueen lapsille.

Suomi Syyria Yhteisöllä on lähes 400 orpoa kummilasta, joille he pyrkivät toimittamaan tukea aina kahden kuukauden välein.

– Näillä ihmisillä ei ole mitään keinoja muuttaa alueilta pois. Jos ei löydy ketään, joka ojentaa heille kättä, tilanne on katastrofaalinen. Apu ei mene perille jos kukaan ei lähde itse sitä viemään paikalle, Adham sanoo.

Kysymykseen Syyriaan paluusta Adham vastaa varmasti.

– Minulle ei käynyt kuten viereeni menehtyneille ihmisille. Menen takaisin heti kun pystyn taas liikkumaan. Kuulemma pojat siellä kehuu, että hitto sä oot sitkee kaveri, Adham naurahtaa.