Sarjakuvan supersankarit suojelevat valkokankaalla universumia pahuudelta kieli poskessa – ja vitsien tyyli on yhä enemmän suunnattu aikuisille.
Disneyn Marvel-studion Guardians of the galaxy -elokuvan ykkösosa oli lippukassoilla jättimenestys, on siis jatko-osan aika. MTV:n uutiset tapasi elokuvan tähdet Lontoossa. Jatko-osaan on saatu pahikseksi itse Kurt Russell, sankarina jatkaa Chris Pratt.
– Tämä on paljasta viihdettä. Eskapismia! Mutta tällainen viihde kokoaa ihmiset yhteisen kokemuksen äärelle. Niitä kokemuksia ei ole liikaa, pohtii Hollywoodin nouseva tähti Chris Pratt.
Tämä on yhteinen kokemus
Pratt jahtasi muutama vuosi sitten maailmanpolitiikan polttavassa Zero dark thirty -elokuvassa Osama bin Ladenia, nyt hän taltuttaa universumia valloittavaa kaiken pahuuden jumalaa, jonka roolissa on Kurt Russell.
– Onhan tällaisen filmin tekeminen ihan eri juttu kaikin puolin, pohtii Pratt.
– Mutta tämän elokuvan tehtävä on tuoda ihmiset yhteen, ei erottaa heitä toisistaan.
Suomessa Guardians of the galaxy: vol 2 on saanut ikärajaksi 12 vuotta, mutta Pratt veisi sitä katsomaan pienemmätkin.
– Elokuvassa suuria tunteita ja ystävyyttä. Osa vitseistä on aikuisille, osa lapsille.
Kukaan Lontoon lehdistötilaisuudessa ei yritäkään selitellä mitään syvempää tästä elokuvasta. Tässä kyydissä voi vain heittää vapaalle – tai pysyä poissa.
”Kirjoitin walkman-soittimen sopimukseeni”
Näytteleminen vaatii ärhentelyä ja pullistelua, mutta onneksi tästä elokuvasta puuttuu näille mammuttimaisille avaruushirviöfilmeille tyypillinen tosikkomaisuus. Lopputulokseen on taatusti vaikuttanut 47-vuotias, hyvin poikamainen ohjaaja James Gunn.
Gunn rakastaa vanhaa rokkia, joka soi kankaalla ensikuvista lähtien: Electric Light Orchestra, George Harrison, Cat Stevens.
– Kun minut palkattiin ykkösosan ohjaajaksi, laitoin sopimukseni kärkeen kuvan vanhasta kannettavasta walkman-kasettisoittimesta. Ajattelin, ettei Marvel tällaista hyväksy, mutta hehän innostuivat.
Vanhaa rokkia korvalappustereoilla kuuntelevat Prattin esittämä sankari sekä hänen kaverinsa pussikarhu Rockya (äänenä Bradley Cooper) myöten. Walkmanilla on suuri tarkoitus, se on äidin lahja avaruuteen kaapatulle sankaripojalleen.
Parempi katsoa kankaalta, mitä tuli tehtyä
Elokuva on digitaalista ilotulitusta, josta jää paljon vaille ilman 3D-katselua. Vanha herra Russell lähti mieluusti mukaan.
– Tärkeintä on että hoitaa oman työnsä aina hyvin. Pitää vain näytellä huolella se hahmo. No tällä kertaa minulla oli jumalan rooli, naurahtaa Russell.
– Lavasteita tällaisessa elokuvassa ei todellakaan ole aina paljoa. Mutta jännää on se, että näytellessä pitää kuvitella, miltä ympäristö näyttää. Sitten vasta valkokankaalla näkee lopputuloksen, miten kaikki on puhjennut kukkaan, runoilee Russell.
Tässäkin digiajan tykityksessä heilutaan paljon vihreän kankaan edessä, eli taustalle tehdään jälkeenpäin huimaavat avaruusmaisemat tietokoneanimaatioina. Mutta todellisuudessa lavasteetkin olivat isot. Niitä oli varaa rakentaa, kun ykkösosa tuotti 600 miljoonaa dollaria voittoa.
– Sankareiden avaruusalus oli ihan ”oikean” kokoinen, sitä sai talsia monta minuuttia päästä päähän, kehuu ohjaaja James Gunn.
– Talon ensimmäinen kerros oli kyllä ihan oikea, parikymmentä kerrosta päälle rakennettiin sitten tietokoneella, nauraa Chris Pratt.
Katsoin elokuvan uudessa Finnkinon teatterissa Espoossa, penkit tärisivät ja 3D-maisemat tulivat päälle. Ohjaaja James Gunn, mitä tulee seuraavaksi tällä alalla? Haistammeko pian kukkien tuoksut tai koskettaako meitä joku kankaalta?
– Vai hajuja, nauraa Gunn. Kyllähän saliin voisi puhallella vaikka saippuakuplia tai laittaa myrskytuulen ujeltamaan.