Disney-yhtiö värkkäsi uutta Vaiana-animaatiota viisi vuotta. Filmi valmistui alati nopeampien tietokoneiden ansiosta alle vuodessa, mutta valmistelu vaati tutkimusmatkoja Polynesian saarille.
Kansantarua ei kehitellä omasta päästä. Faktat piti olla kunnossa fantasiassakin. MTV:n uutiset tapasi animaation kultasormia Tukholmassa.
Grand Hotellin salissa istuu kaksi leppeän näköistä herrasmiestä. Ohjaajat Ron Clements ja John Musker saavat kulkea kaduilla rauhassa, vaikka ovat alansa tähtiä. Ura alkoi piirustuspöydän ääressä, maineluetteloon lukeutuvat muiden muassa ohjaukset Aladdin ja Pieni merenneito.
Nyt miehet vahtivat satojen tietokoneiden äärellä työskentelevien animaattorien kädenjälkeä.
400 animaattorin työ
Kun kysyn, millainen armada heillä on takanaan, miehet vastaavat yhteen ääneen:
– Emme me edes tarkkaan tiedä. Noin 400. Osa rakensi henkilöhahmoja, osa maisemia, osa renderoi eli latasi digitaaliset efektit valmiiksi elokuvaksi.
Porukkaa onkin hyvä olla runsaasti, koska yksi animaattori pystyy tekemään noin viisi sekuntia valmista elokuvaa viikossa. Yhdessä sekunnissa on 24 kuvaa eli liikettä peräkkäin. Tällöin ihmisen silmä näkee liikkeen elävänä. Jokainen kuva pitää animaatiossa valmistaa eli ladata erikseen. Jos kuvia olisi vähemmän, liike näyttäisi nykivältä.
Tutkimusmatka Polynesiaan
Itse elokuvan tekemiseen meni alle vuosi, mutta valmistelu aloitettiin jo viisi vuotta sitten. Tuottaja John Lasseter (mm. Cars-elokuvan ohjaaja) kehotti Vaianan tekijöitä perehtymään asiaansa läpikotaisin.
– Koska aiheena oli polynesialainen kansantaru, lähdimme tutkimusmatkalle Samoalle, Fidžille ja Tahitille. kertoo Ron Clements.
– On tärkeää, että elokuva kunnioittaa kansoja ja kulttuuriantropologiset faktat ovat kohdallaan, vaikka tarina onkin fantasia, vakuuttelevat ohjaajat.
– Tapasimme viisaita vanhuksia, antropologeja, kalastajia, purjehtijoita. Polynesialaiset ovat olleet maailman parhaita navigoijia luonnon ehdoilla.
– Muistan kuinka Tahitilla vanha herra Papa Mape sanoi meille: Olemme jo nielleet tarpeeksi teidän kulttuurianne, oppikaa te nyt meiltä.
Maailmaa pitää liioitella
Herrat huokaisevat helpotuksesta, kun elokuva on saanut Polynesiassa hyväksyvän vastaanoton.
Elokuva on komeaa katsottavaa, vaikka käsikirjoitus väsähtääkin lopussa tutuille action-seikkailun poluille – tai tässä tapauksessa arvaamattomille merille ja sydämettömän laavavuoren onkaloihin. Ohjaajat tunnustavat Disneyn perinteen ja lapsen mielensä.
– Sadut ovat aina Disneyn traditiota. Me rakastamme fantasiaa ja magiikkaa, hehkuttaa Clements
– Rakastan karikatyyreja, olen vähän kuin pilapiirtäjä. Haluan, että todellisuus näyttää isommalta, muodot pyöreiltä ja hassuilta, tuumii velmun isoisän oloinen John Musker.
– Ei tietokonetekniikka helpota tarinan haasteita. Katsoja pitää saada unohtamaan, että hahmot eivät ole realistisia. Hahmoilla pitää olla aidon oloiset ilmeet ja tunteet.
Tukka hyvin, kaikki hyvin
Ja tukka! Se olikin kova rasti. Kerron ohjaajille, että hiusten kaltaiset yksityiskohdat ovat hyvin viehättävää seurattavaa.
– Kyllä! Ja tärkeitä. Hiuksilla on suuri osa tässä elokuvassa. Halusimme, että Vaianan hiukset liikkuvat tunteellisesti, kauniisti ja luonnollisesti. Tuulessa kuivina ja vedessä märkinä, kuvailee Musker.
– Hiukset ja vesi! Niiden animointi on kaikkein vaikeinta, huokaa Clements.
– Tällä alalla kunnianhimo ja kehittymisen paineet ajavat animaatiotaiteilijoita koko ajan eteenpäin. Se on hienoa. Kovatasoiset osaajat haluavat vain kehittyä koko ajan, kun värkit nopeutuvat.
Mutta aitoja ihmishahmoja nämä herrat eivät lähtisi siirtämään animaatioihin, vaikka se on jo mahdollista. Se ei olisi enää sitä loputonta mielikuvituksen lentoa, joka on heidän taiteensa.