Mainos

MTV Uutiset tapasi Se mikä ei tapa -filmin tähdet – Lisbeth Salanderin feminismi on vaihtunut tykittävään toimintaan: "Ehkä Salanderin rooli oli elämäni tyhmin päätös"

2:15

– Rakastan pohjoismaista pimeyttä ja sielunmaisemaanne – ja murhia! hihkuu uutta Lisbeth Salander -filmiä tähdittävä Claire Foy pirullisen iloisena MTV Uutisten haastattelussa. Draamarooleistaan tunnettua brittiä ei kiinnosta, mitä hänestä ajatellaan tällaisen elokuvan jälkeen. – Ehkä tämä oli elämäni tyhmin päätös, hän nauraa.

Se mikä ei tapa -elokuvan pääosissa ovat Claire Foyn lisäksi Björn Borgia esittänyt islantilainen Sverrir Gudnason sekä MTV3:lla esitetyn Mustamaalattu-sarjan Synnøve Macody Lund, joka oli aiemmin elokuvakriitikko.

Ruotsalainen edesmennyt dekkaristi Stieg Larsson loi koukuttavan hakkeritytön hahmon, jonka suosio valkokankaalla alkoi 2009 elokuvasta Miehet, jotka vihaavat naisia.

Kolmen suositun pohjoismaisen romaanin sekä elokuvan jälkeen perinnöksi jäi Larssonin keskeneräinen käsikirjoitus, jonka pohjalta niin ikään ruotsalainen David Lagercrantz kirjoitti romaanin Det som inte dödar oss, Se mikä ei tapa.

Ensimmäinen elokuva kääntyi jenkkiversioksi The girl with the dragon tattoo ja nyt myös Se mikä ei tapa on valkokankaalla universaalina versiona Girl with the spider´s web. Tykittävä toimintaelokuva on kuvattu Euroopassa: Berliinissä ja Tukholmassa. Ohjaaja Fede Alvarez tulee Uruguaysta.

Uudesta elokuvasta on työlästä löytää mitään realistista, yhteiskunnallista kytkentää. Noomi Rapacen loihtima Lisbeth Salander, miehille kostava feministihakkeri, on muisto vain. Claire Foy on nyt Salanderina maailman digiverkkoja kännykän hipaisuillaan kyykyttävä teräsnainen, joka ajaa moottoripyörää kuin Travis Pastrana ja selviytyy tulimeristä pintanaarmuin.

Foy on loistanut Crown-sarjassa kuningatar Elisabethina ja tuoreessa Ensimmäisenä kuussa -elokuvassa Neil Armstrongin vaimona.  Nyt tuli näyttelemiseen reipas muutos.

– Pidän dialogista ja teatterimaisesta harjoittelemisesta. Tässä oli vähän toinen meininki. Kun ohjaaja käski hypätä kalliolta, silloin hypättiin, kertoo leppoisan ja avoimen oloinen Claire Foy.

– Mutta kaikki tehtiin aidoilla tapahtumapaikoilla, mitään trikkejä studion vihreän kankaan edessä ei tehty. Se oli kyllä ihmeellistä.

Oliko tämä elokuva iso askel urallasi?

– En ajattele elokuvia näin. Tämä oli jännittävää! Ehkä tämä on iso askel tai sitten tämä oli elämäni surkein päätös, hän nauraa.

Kriitikosta näyttelijäksi

Norjalainen Synnøve Macody Lund loisti MTV3-kanavalla nähdyssä Mustamaalattu-sarjassa, nyt hän kulkee kohti kansainvälistä tähteyttä. Vielä hän voi liikkua tukholmalaisen luksushotellin käytävillä vapaasti.

Tapaan Macody Lundin hotellin ovella matkalla pressiin. Näyttelijätär on tupakalla ja suhtautuu ystävällisesti pyyntööni valokuvan ottamisesta.

Jos hänestä tulee filmitähti, hän taitaa olla maailman ensimmäinen kriitikko, joka siirtyisi kyynisestä katsomosta valkokankaalle.

– Olen ollut kulttuurijournalisti ja elokuvakriitikko. Minulla ei ole teatterikoulutusta, olen itseoppinut.

– Kokemus päästä kuvaamaan Berliiniin Babelbergs-studiolle on ihmeellinen. Siellä ovat olleet saksalaisen elokuvan mestarit Fritz Lang ja Marlene Dietrich. Olen opiskellut elokuvatiedettä Tukholmassa ja Berliinissä oli historian havinaa. Kokemus oli minulle syvä ja suurempi kuin aavistinkaan.

Miten suhtaudut rooliisi Ruotsin Suojelupoliisin (Säpo) kierona pomona elokuvassa, jossa mennään jokseenkin James Bond -kierteellä?

– Niin mennäänkin. Tällaisissa elokuvissa on aina ”elämää suurempia”, sarjakuvamaisia hahmoja. Tärkeää on saada niihin aitoa tunnetta.

Valtavat resurssit: Autoja romuksi tarpeen mukaan

Lisbeth Salanderia auttavan toimittajan roolissa on nyt islantilainen Sverrir Gudnason, jonka tunnetuin filmi tätä ennen on Borg vs. McEnroe. Mies oli siinä kuin ilmetty Björn Borg. Tässä seikkailussa toimittaja Mikael Blomkvist jää melko lailla syrjäiseksi hahmoksi, mutta se ei näyttelijää haittaa.

– Onhan tämä suuri elokuva. Resurssit olivat valtavat, kuvasimme kuukauden päivät pelkästään Berliinissä.  Ainakin opin action-elokuva tekemistä.

– Jokaisesta filmistä oppii jotain, välillä pelaamaan tennistä tai käsittelemään trumpettia (Moca Z-elokuvassa ruotsalaisesta jazz-tähdestä), tuumii Gudnason diplomaattisesti.

Synnøve Macody Lundia hiukan naurattaa tällaisen elokuva teko.

– Se on kuin toinen maailma tv-draamoihin verraten. Jos auton romutus ei onnistu yhdellä otolla, romutetaan toinen auto.

Ihan Nordic Noir -genreen tätä elokuvaa ei epäuskottavuutensa takia tohdi luokitella, mutta Tukholmasta on tehty tumma teräskaupunki. Kaikkien kuvien epäluonnollinen sävytys hämärään päin on juuri se juttu!

Olette murhaajia – ihanaa!

Pohjoismaiset rikoselokuvat ja tv-sarjat ovat nyt hyvin suosittuja Pohjolassa ja kovaa valuuttaa myös maailmalla.  Nämä näyttelijät osaavat hyvin selittää, miksi.

– Suosio liittyy kiinteästä maisemiimme. Maailmalla Pohjolan luonto nähdään hyvin eksoottisena.  Se auttaa menestymään, pohtii Islannin karuudesta ponnistanut Sverrir Gudnason.

– Ja kotikentällä taas luonto tarjoaa realismia murhajuttuihin. Ne tuntuvat aidoilta ja uskottavilta.

– Tästä juuri minä pidän! hihkaisee Claire Foy.

– Olettehan te erikoista sakkia. Elätte noin kuusi kuukautta vuodesta hämärässä. Mitähän se tekee ihmisen mielelle? kysyy Foy viekkaan näköisenä.

Hän vastaa itse.

– Jos saisin katsella pohjoismaista murhaamista uudelleen ja uudelleen, olisin niin onnellinen.

Mainos

Lisää aiheesta

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.