USA 1997. Ohjaus: John Woo. Käsikirjoitus: Mike Werb & Michael Colleary. Kuvaus: Oliver Wood. Leikkaus: Christian Wagner. Lavastus: Neil Spisak. Musiikki: John Powell. Tuotanto: David Permut, barrie Osborne, Terence Chang, Chroistopher Godsick. Pääosissa: John
Hongkongista Hollywoodin elokuvastudioille päätynyt väkivaltakoreografi John Woo pysyy edelleen lestissään. Kahdet kasvot panee kaksi kovanaamaa ottamaan mittaa toisistaan toisiensa naamanahoissa. Pyssyjä ladataan taas vain kun on jotain sarkastista sanottavaa ja realismi tanssii saksanpolkkaa teknologisen hokkuspokkustelun kanssa lyijyntäyteisessä ilmassa.
Nicholas Cage on iloinen terroristi Castor Troy. Äijällä ei ole kaalissaan humaanisia esteitä panna kanssalähimmäisiään päiviltä yksi tai monta kerrallaan. Troyn tähtäimeen on osunut myös FBI-agentti Sean Archerin (Travolta) poika, tosin vahingossa, sillä luoti oli tarkoitettu isipapalle, jolla nyt on melkoinen pakkomielle saada Troy nalkkiin. Ajojahdin seurauksena terroristi vaipuu kuitenkin koomaan selvittämättä missä uusi räjähtävä yllätys sijaitsee, joten Archerin on kriminaalilääketieteen lahjoilla pantava luidensa päälle Troyn naama ja mennä kyselemään pommin olinpaikkaa vankilassa ryytyvältä terroristin veljeltä. Kas kummaa myös Troy herää ja alkaa kaivata pintaa naamaansa, mutta ei välttämättä sitä vanhaa.
John Woo selvittää lärvinvaihtohommat niin juurta jaksaen, että kärryiltä on vaikea pudota. Ja vaikka persoona miehen sisällä vaihtuisikin, niin toiminta ei muutu mihinkään. Molemmat saavat omaltatunnoiltaan luvan painaa liipaisinta, ja paljon. Woo tohtoroi miesten lukuisiin kohtaamisiin suureellisia koreografioita, joissa irtainta paukkuu palasiksi ison suomalaisleffan budjetin verran.
Woon tavaramerkkineinä voidaan pitää myös mainosmaisia henkilöesittelyjä, joissa kovat jätkät kurkoilevat hidastettuina sekä ripausta melodraamaa, jota aikaansaavat haikeat takaumat ovat kyllä huomattavasti vähentyneet miehen muutettua tähtilippumaahan.
Cagella ja Travoltalla on itse asiassa leffassa melkoinen homma. Miehet kun näyttelevät molemmat käytännössä kahta ainakin teoriassa vastakkaista roolia. Olisi mukavaa tietää miten terroristista lainvalvojaksi poukkoilu onnistui kuvauksissa, kankaalla se ainakin näyttää uskottavalta, mitä termiä nyt Woon elokuvissa ei otsa rypyssä juuri kuitenkaan tarvitse käyttää.
Face/Off on taattua Woota; isot miehet leikkivät isojen miesten aivottomia, mutta niin kunniallisia leikkejä isojen pyssyjen myötävaikutuksella. Ja onhan siellä takanakin jotain, teknologian ja identiteetin viiva taitaa olla nykyään silikoonimassaan piilastulla piirretty.
Teksti: Jari Rantala
Kuvat: Finnkino