F1-sarja ajoi itsensä nurkkaan – kannanottojen ristiriitaisuus hämmentää: "Muistuttaa surullisesti häikäilemättömästä veljeilystä"

Juttusarjan kolmannessa osassa pureudutaan kahteen väittämään: F1:n kannanottojen ristiriitaisuuteen ja viime vuosina tämän tästä pinnalla olleeseen maksukuskiasiaan.

F1 on ajanut itsensä nurkkaan

Mikko:
F1 lähetti GP-viikonlopusta toiseen painavaa viestiä, kun kuljettajat kokoontuivat ennen jokaista kisaa lähtöruudukkoon vastustamaan rasismia. We Race As One -slogan oli näkyvästi esillä läpi kauden. Vuoden mittaan puhuttiin myös paljon ilmastoasioista, joihin liittyen F1 on tehnyt varsin kunnianhimoisia tavoitteita tuleville vuosille. Tällainen sosiaalisen vastuun vahvistaminen on ymmärrettävää, tervetulluttaki –varsinkin tilanteessa, jossa F1 joutuu entistä useammin perustelemaan olemassaoloaan. Mutta jotenkin tästä kaikesta jää silti kovin ristiriitainen fiilis. Samaan aikaan kuitenkin kisoja ajetaan ties missä ja kuka tahansa voi ostaa rahalla näkyvyyttä F1:n kustannuksella. Viimeisimpiä ja kaikkein räikeimpiä esimerkkejä ovat tietysti Saudi-Arabian GP ja sen taustalla vaikuttava yhteistyösopimus maailman suurimpiin saastuttajiin (ja rahantekokoneisiin) lukeutuvan öljy- ja kaasuyhtiö Saudi Aramcon kanssa.

Antti:
Saudi-Arabian GP muistuttaa surullisesti Bernie Ecclestonen ajan häikäilemättömästä veljeilystä ihmisoikeuksia polkevien valtioiden ja päättäjien kanssa, jonka luuli jo menneen ohi. Eurooppalaisessa johdossa saudien kisaa tuskin olisi tullutkaan, mutta kun sarja on amerikkalaiskomennossa, maiden välinen erityissuhde avasi ovet tälle yhteydelle. On mielenkiintoista nähdä, miten Lewis Hamilton ottaa kantaa kisan järjestämiseen, kun sen ajankohta lähenee. Tallit ovat kuitenkin ottaneet vielä F1-sarjaa isompia askeleita eteenpäin ihmisoikeusasioissa, kun muistetaan Mercedeksen kannanotot mustine autoineen ja McLarenin Halo-kaaressa komeilleet sateenkaaren värit. Se on ollut hienoa nähdä. Ympäristökysymyksien esiin nostaminen tuntuu taas aina melkein yhtä päälle liimatuilta kuin reilu kymmenen vuotta sitten renkaiden kylkiin tuodut vihreät raidat, joiden piti kai olla merkki siitä, että laji olisi yhtäkkiä muuttunut jotenkin ympäristön kannalta ratkaisuja hakevaksi.

Kuninkuusluokan ovet aukeavat aivan liian helposti

Mikko:
Maksukuskiasia on F1:ssä tietynlainen ikuisuusaihe, mutta tuntuu, että tänä vuonna se on ollut erityisen paljon pinnalla. Herää väistämättä kysymys, kenelle F1 on tarkoitettu, kun hyvätkin kuljettajat menettävät työpaikkojaan samalla, kun rahan mahti määrittelee tallien toiminnan rajoja. Ja puhun tässä nyt aika vahvasti Haasille siirtyvästä Nikita Mazepinistä, jonka kontolta löytyy kaikenlaista ei-toivottavaa: on kilpakumppanin lyömistä, vaaratilanteita radalla ja sopimattomia videoita sosiaalisessa mediassa. Günther Steiner vakuutti saavansa Mazepinin ruotuun, ja kai se Steinerin hyväksi on sanottava, että ehkä hän jos kukaan saa. Mutta miten paljon siinä on hänelläkään tallipäällikkönä sananvaltaa, jos Mazepinin Dimitri-isä sanoo, että hänpä kantaa sitten miljoonansa muualle? Varsinkin, kun Haas oli jo viime keväänä aika lähellä lopullista pääteasemaa.

Antti:
Steinerin kunniaksi täytyy sanoa, että hän ei ainakaan liikaa hakeudu työssään mukavuusalueelle. Romain Grosjeanin ja Kevin Magnussenin keskinäistä kinastelua ja mokailuakin katsottiin vuosikaupalla vierestä, vaikka vaihtoehtoja olisi ollut joka vuosi. Nytkin Steiner on ilmeisesti sitä mieltä, ettei hänen työhyvinvointinsa ole tässä pääasia. Hän kyllä jaksaa pitää kurinpalautuksiaan Mazepinille. Nuorten kuskien nousun taustalla on kyllä kieltämättä näkynyt viime vuosina hiukan latistava trendi, että miljardöörien poikia on virrannut sisään täyttämään ajopaikkoja. Lance Stroll on melkein jo onnistunut lunastamaan paikkansa, mutta Nicholas Latifi ei edelleenkään kuuluisi F1-sarjaan.