Eurosta syytä keskustella

Valuutan arvon pitäisi lähtökohtaisesti vastata kansantalouden tilaa ja suorituskykyä.  Jo pidempään on ollut perusteltua kysyä, heijastaako euron nykyinen kurssi todellisuudessa eurooppalaisten talouksien suorituskykyä. 

Euroalueen työttömyys on noussut 12 prosenttiin. Useimmissa euromaissa vaihtotase on alijäämäinen ja kansantaloudet velkaantuvat. Euroalueen kilpailukykyongelma on todellinen ja koskee useimpia euromaita. Poikkeuksen tekee Saksa, mutta se ei muuta euroalueen kokonaiskuvaa. 

Miksi euron kurssi ei reagoi opillisesti oikein ja heikkene vaikeuksien keskellä?

Ilmeinen syy on muiden keskeisten valuutta-alueiden tarkoituksellinen toiminta. Yhdysvallat on jo pitkään määrätietoisesti heikentänyt dollaria, ensin puhumalla ja sitten keskuspankin rahapoliittisin toimin. Kiina on vuosia pitänyt renminbin kurssia keinotekoisen alhaalla.  

Japanin uusi pääministeri Shinzo Abe vaihtoi keskuspankin johtoa ja uusi johto on tämän vuoden alusta painanut määrätietoisesti jenin arvoa alas. Suhteessa euroon jeni on tänään 20 prosenttia halvempi kuin ennen rahapolitiikan suunnanmuutosta.

Toinen euron kurssia ylhäällä pitävä tekijä on Saksan vahva pärjääminen. Kun euroalueen suurin ja merkittävin talous menestyy, se pitää euron kurssia korkealla, vaikka lähes jokaisessa muussa maassa on vakavia ongelmia. Kreikan tai Portugalin näkökulmasta euron kurssi on musertavan vahva, eikä näiden maiden kilpailukyky pärjää vallitsevassa tilanteessa.

Kun makkarapötköä yhtäällä puristaa, niin tavara vaihtaa paikkansa. Näin on käynyt valuuttakursseillekin. Euron kurssi suhteessa dollariin on alimmillaan ollut alle dollarin. Nyt eurolla saa lähes 1,40 dollaria. Sehän on turistille mukavaa, mutta viennillemme myrkkyä. Vienti ei vedä, kun euroalueen ulkopuolisen ostajan näkökulmasta kaikki on tullut kalliimmaksi.

Suomenkin teollisuus kärsii euron ylikorkeasta arvosta. Vuodesta 2008 alkanut täysimittainen finanssikriisi yhdistyneenä kotimaiseen rakennemuutokseen alkaa syödä vaarallisella tavalla teollista pohjaamme. Riski on, että menetämme osaamista ja tuotantoa, joka ei koskaan enää palaa. Jos näin kävisi, olisimme kansakuntana pysyvästi köyhtyneet.

Eläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murronpuheenvuoro sunnuntaina kasvuhakuisemmasta keskuspankkipolitiikasta oli tervetullut.

EKP:n määrätietoiset kannanotot runsas vuosi sitten taltuttivat eurokriisiä ja vähensivät valuutta-alueeseen kohdistuvaa epävarmuutta. Voi kysyä, olisiko EKP:n isommalla vastuunotolla paikkansa myös talouskasvun ja työllisyyden tukemisessa.

Kansainvälisissä talouslehdissä on ollut liikkeellä tietoja, joiden mukaan Euroopan Keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi olisi hänkin pohtinut EKP:n sisällä sitä, onko euro liian vahva dollariin nähden, mistä tulee pulmia euroalueen viennille ja kilpailukyvylle. EKP:n edelleenkin vähäinen läpinäkyvyys estää näkemästä pankin sisäiseen keskusteluun, joten ulkopuoliset ovat huhujen varassa.

Joka tapauksessa voidaan perustellusti kysyä, pitääkö Euroopan Keskuspankin ainoana tehtävänä olla jatkossakin inflaation pitäminen matalana. Vai pitäisikö virallisesti hyväksytyksi tavoitteeksi ottaa myös kasvun ja työllisyyden turvaaminen?

EKP:n aikaisempaa aktiivisempi rooli ei vapauta euroalueen hallituksia omasta vastuusta ja tarpeellisten uudistusten läpiviennistä. Yhdessä ja koordinoidusti toimien tulokset voisivat kuitenkin olla nyt nähtyä vakuuttavampia.