Eurooppaa järkyttäneestä lentoturmasta vuosi – Video: Näin Germanwings syöksyi tuhoon

Vuosi sitten Lufthansan halpalentoyhtiön Germanwingsin reittilento päättyi tuhoon ja 150 ihmisen kuolemaan lentäjän tekemän hyytävän päätöksen seurauksena.

Vielä aamulla kaikki on hyvin. Airbus A320-211 nousee ilmaan kello 10.01, 26 minuuttia aikataulustaan myöhässä. Mukana on 144 matkustajaa, kaksi ohjaajaa ja neljä miehistön jäsentä.

Lentokoneessa kuuluvasta puheensorinasta voi erottaa useita kieliä, mutta suurin osa matkustajista oli Saksasta ja Espanjasta.

Kone ei enää kiiltele uutuuttaan, onhan se jo 24 vuotta vanha, mutta hätää ei ole, sillä se on säntillisesti huollettu. 

Lennon on määrä saapua Düsseldorfiin kello 11.39, ja kaikki näyttää hyvältä. Puikoissa on nuorehko mutta kokenut kaksikko.

Kapteenina toimii 34-vuotias Patrick Sondenheimer ja perämies on 27-vuotias Andreas Lubitz. 

Vajaa puoli tuntia ilmaannousun jälkeen kone on saavuttanut lentokorkeutensa, 12 000 metriä. Kello on 10.30, kun koneen ohjaaja ja Ranskan lennonjohto ovat yhteydessä. Kone saa ohjeita, mutta pian jotain erikoista tapahtuu. Vain minuuttia myöhemmin kone jättää lentokorkeutensa ja aloittaa nopean laskeutumisen ilman lupaa.

Lennonjohto ei saa koneeseen enää yhteyttä.

Tutkatietojen mukaan koneen jyrkkä laskeutuminen kestää noin 10 minuuttia. Samalla radiohiljaisuus jatkuu.

Viranomaiset tekevät päätöksen ja lähettävät ranskalaisen Mirage-hävittäjän katsomaan, mitä on tekeillä.

Germanwingsin kone on 1 882 metrin korkeudessa, kun se katoaa tutkasta. Paikka on Tête du Travers -vuoren eteläinen vuorenseinä, 100 kilometriä Nizzan kaupungista luoteeseen, lähellä Le Vernet´n kylää Prads-Haute-Bléonen kunnassa.

Kello on 10.40. 150 ihmistä on poissa.

Tutkinta etenee nopeasti

Ranskan ja Saksan lentoturvallisuustutkijat aloittivat työnsä heti. Jo muutamassa tunnissa seitsemän tutkijaa oli matkalla paikalle.

Koneen mustista laatikoista löytyi pian toinen lennonnauhoitin, ja myös ohjaamon äänitallenne ja lentotietotallenne löydettiin pian.

Niiden perusteella selvisi, että perämies Andreas Lubitz oli ohjannut koneen tarkoituksella päin vuorenseinää.

Hän oli lukinnut itsensä yksin ohjaamoon kapteenin ollessa todennäköisesti wc:ssä.

Lubitz oli tiennyt, mitä teki. Hän oli ollut ensin kohtelias kollegalleen, mutta pian hän oli muuttunut ääninauhottimen tallenteiden perusteella tylyksi. Lubitz pystyi lukitsemaan oven niin, ettei sitä voinut avata ulkopuolelta, sillä hän oli estänyt ovikoodin käytön ohjaamosta.

Kapteeni oli käyttänyt sisäpuhelinta, koputtanut ovea, takonut sitä ja lopulta yrittänyt murtaa sen. Tuloksetta.

Matkustajat olivat tajunneet, että jokin oli pielessä. Tallenteille oli jäänyt merkkejä matkustajien orastavasta paniikista.

Nopean laskeutumisen aikana kukaan ohjaamosta ei ollut vastannut lennonjohdon kysymyksiin eikä lähettänyt hätäviestiä. Lubitz oli asettanut autopilotin eli automaattiohjauksen laskeutumaan liki maan tasalle, 30 metrin korkeuteen.

Myöhemmin on selvinnyt, että Lubitz oli harjoitellut autopilotin asetuksia useita kertoja menolennolla Barcelonaan.

Koneen ollessa liki syöksyssä Lubitz vielä lisäsi vauhtia.

Nauhottimeen tallentui ohjaamosta vain Lubitzin tasainen hengitys ja matkustajien kauhunhuudot hetkeä ennen törmäystä.

Itsetuhoinen masennus

Kolme päivää turman jälkeen Lubitzin kotoa paperikorista löytyi lääkärinlausunto, jossa Lubitz todettiin työkyvyttömäksi.

Kotoa löytyi myös todisteita reseptilääkkeistä psykosomaattisiin sairauksiin sekä tablettitietokoneesta hakutuloksia itsemurhan tekotavoista sekä lentokoneen ohjaamon oven turvajärjestelyistä.

Myöhemmin selvisi, että Lubitz oli saanut hoitoa itsemurha-aikeiden vuoksi ennen lentäjäkoulutustaan. Tästä syystä hän ei ollut saanut lentolupaa Yhdysvalloissa.

Lubitz oli myös kärsinyt viiden vuoden ajan unihäiriöistä, sillä  hän uskoi olevansa menettämässä näkökykynsä. Hän oli käynyt tästä syystä yli 40 lääkärin vastaanotoilla.

Tutkinnassa itsemurha-ajatuksen syyksi arvioitiin, että motiivi oli lentoluvan menettäminen sokeutumisen pelosta.

Germanwings ei tiennyt Lubitzin tilan vakavuudesta, sillä Saksan lakien mukaan työnantajalla ei ole pääsyä työntekijän potilastietoihin sen enempää kuin mitä työntekijä itse kertoo.

Lubitz ei kertonut mitään, vaan toteutti itsemurhansa. Samalla se koitui 150 ihmisen kohtaloksi.