Euran Daltoneiden opettaja kertoo tehneensä kaikkensa poikien auttamiseksi – "Järjestin isän hoitoon ja pojat pääsivät kouluun"

– Koististen 11 lapsen kohtalo kosketti minua ja tein kaikkeni heidän auttamisekseen. Minun oli pakko soittaa, koska Daltonin veljekset sanoivat jutussa, että kukaan ei heitä auttanut. Olin etunenässä ajamassa yhdessä koulun muiden opettajien kanssa sitä, että nuorimmat veljet ja heidän vielä nuoremmat sisarukset olisivatotettu huostaan, paljastaa opettaja.

Nousiaisissa opinto-ohjaajana toimineen miehen mukaan vanhin Daltonin veljeksistä Leevi oli silloin vasta 12-vuotias ja perhe asui vielä Maskussa. Daltonin veljekset ja sisarukset olivat jääneet useita kertoja luokalleen. Hän ei itse opettanut Daltoneita vaan heidän vanhempia sisaruksia.

– Koististen nuorimpien lasten huostaanotto kaatui käsitykseni mukaan siihen, että siitä olisi tullut liikaa kuluja pienelle kunnalle. Kulut olisivat olleet muistini mukaan satatuhatta markkaa. Pian tämän jälkeen perhe muutti pois kunnasta Mestilään, Pauli-opettaja sanoo.

Pojat elivät öisin ja nukkuivat päivisin

Opettajan mukaan Daltonin veljeksien vanhimmat sisarukset tulivat hänen opetettavakseen yläkouluun eivätkä he käyneet koulua kuin muutaman viikon.

– Sama ongelma tuli ilmi myös Daltonin veljesten kohdalla. Koulu ei maistunut. Lähdimme koulun erityisopettajan kanssa käymään Koistisilla. Sinne mentyämme pojat ottivat jalat alleen ja osa juoksi mutaista peltoa minkä pääsi. Vanhin veli ja Leevi yrittivät kiivetä puuhun. Sain Leevin kiinni ja hän jäi puun juurelle odottamaan, kun kiipesin hakemaan vanhinta veljeä puusta, mies kertoo.

Opettajan käsityksen mukaan Daltonit elivät öisin ja nukkuivat päivisin. 

– Daltonin veljekset elivät jo silloin omaa elämäänsä eikä heillä ollut muita kavereita, sillä omien veljien kanssa oltiin todella tiiviisti. Yritin houkutella sisarusparvea kouluun diplomaattisesti muistuttamalla, että koulussa saa ilmaisen lämpimän aterian. Kerroin myös, että pidin iltaisin mopon korjauskerhoa ja voisin heitä siellä opettaa. He olivat jo silloin todella lahjakkaita mekaanikoita, mies jatkaa.

Euran Daltoneiden vanhin veli, Leevi Koistinen muistelee myös lämmöllä isompien sisarusten opettajaa, joka putosi puusta, kun yritti saada heidät kiinni.

– Onneksi hän ei loukannut itseään, kun oksa petti. Eihän se mikään ihme ollut, että jäimme luokalle, kun kävimme koulussa muutaman päivän vuodessa. Kävimme jo pienestä pitäen etsimässä kaatopaikalta ruokaa ja pulloja. Nuorin siskoni ei osannut vielä edes kävellä vaan konttasi kaatopaikalle meidän isompien mukana. Heräsimme näiden yöllisen keikkojen vuoksi vasta puolilta päivin ja silloin koulu oli ohi – Ei se koulu meitä enää jaksanut kiinnostaa, myöntää Leevi Koistinen.

Isä piti koulua saatanallisena

Mies toteaa, että psyykkisesti sairas ja vahvasti lestadiolainen isä ei tykännyt siitä, että lapset kävivät koulua.

– Isän mielestä kaikki koulussa oli saatanallista. Hän todella hermostui ja kävi koulussa huutamassa, kun olin pitänyt 7-luokalla sukupuolivalistusta, mikä vain vahvisti hänen ajatustaan koulusta paheellisena paikkana. Isä kertoi, että hänellä oli sukeltajantauti eikä mitään psykiatrista sairautta. Teimme ilmoituksen isästä, joka otettiin sisään psykiatriseen sairaalaan muutamaksi viikoksi, paljastaa opettaja.

Hänen mukaansa kaikki Koistisen sisarukset palasivat koulun penkille, kun isä oli sairaalassa.

– Olen iloinen siitä, että Daltonin veljeksien vanhempi sisar kävi peruskoulun loppuun. Saimme sosiaalitoimesta järjestettyä rahat koulupöytään ja tuoliin sekä lamppuun. Pöydässä oli lukollinen laatikko, jonne sisko pystyi laittamaan kirjansa, jotta pikku siskot eivät olisi niitä repineet. Pyysin isän koululle ja kerroin, että maksamme nämä välineet ja pyysin isää järjestämään niin, että tytär saisi päivittäin lukea koululäksyjä kaksi tuntia. Sain isän tähän suostumaan ja tytär sai kuin saikin käytyä yhdessä kesässä ja kouluvuodessa 8- ja 9-luokan, iloitsee opettaja.

Pauli-opettaja on suorastaan ylpeä siitä, että peruskoulunsa käytyään nuori tyttö valmistui hoitoalalle, mistä hän haaveili jo yläkoulussa.

En pidä poikia rikollisina

Nousiaisissa Daltoneiden sisaruksia aikoinan opettanut Pauli toteaa, ettei hän pidä poikia rikollisina.

– Daltonin veljekset ovat olosuhteiden uhreja eivätkä rikollisia. He olivat hyvätapaisia eivätkä koskaan kiroilleet, käyttäneet huonosti, polttaneet tai juoneet alkoholia.

Eläkkeellä oleva opettaja kävi vielä viime kesänä Eurassa päin ajellessaan tervehtimässä Mestilässä asuvaa Koistisen äitiä ja sisarta. Paikalla sattui olemaan myös Lasse korjaamassa autoa. 

– Kyllä äiti ja sisaret minut vielä muistivat ja juuri siitä, että kiipesin puuhun. Meillä oli lämminhenkinen tapaaminen. Olisinpa voinut tehdä vielä enemmän heidän hyväkseen, opettajaa jatkaa.

Miehen mieleen tulee vielä muutamia muistoja Daltoneista.

– Pojat leikivät räjäytysaineiden kanssa jo Maskussa asuessaan, sillä naapurit kertoivat Koistisilla paukkuneen. Kyllä täytyy jotenkin ihmetellä poikien neuvokkuutta, esimerkiksi sitä pankkikeikkaa. Poliisit kävivät tarkastamassa silloin mahdollisen pankkimurtoon, mutta eivät nähneet mitään jälkiä. Daltonit olivat kuitenkin katolla piilossa ja poliisien lähdettyä saivat räjäytettyä reiän pankkiholvin kattoon.

Leevi Koistinen vahvistaa MTV Uutisille, että juuri näin tapahtui.

– Odotimme hiljaa katolla ja jatkoimme hommia, kun poliisit poistuivat. Kerran huoltoaseman seteliautomaattikeikalla poliisit näkivät meidät, mutta pakenimme metsään ja sillä kertaa meillä oli myös tuuria. Meidän perään lähetettiin nuori poliisikoira, joka kävi vain nuuhkimassa viimeiseksi jääneen nuorimman veljen lahjetta. Tämän jälkeen koira lähti pois ja pääsimme pakenemaan, paljastaa Koistinen.

Opettaja palaa vielä uudelleen pohtimaan sitä, että mitähän Daltoneita vanhimmista sisaruksista tuli.

–  Voin lohduttaa opettajaa ja todeta, että hänen opettamansa vanhimmatkin sisarukset valmistuivat ammattiin olosuhteista huolimatta. Opettajan yrityksistä huolimatta viranomaiset eivät puuttuneet meidän touhuihin, vaikka kävimme pari päivää vuodessa koulussa, pohtii Leevi Kostinen.