EU:n petostentorjuntaviraston pääjohtaja Ville Itälä: "Enemmän ja enemmän on erittäin taitavaa, järjestäytynyttä, rajat ylittävää rikollisuutta"

Esimerkiksi vuonna 2014 Suomen kulkeutui Kiinasta "kiinnikkeitä", jotka oli korkeampien tullimaksujen välttämiseksi laitettu saapumaan Thaimaasta tai Malesiasta. Samanlaista kiertoreittiä Kiinasta yritettiin tuoda Suomeen polkupyöriä ja renkaita.

Tullipetokset ovat Olafin työsarkaa, koska sen tehtävänä on selvittää myös EU:n tulovirtoihin liittyviä petoksia.

Maatalous-, alue- tai esimerkiksi tutkimusrahojen väärinkäytöksiä ei Suomen tililtä löydy.

– Kyllä se kertoo siitä, että asiat on hoidettu hyvin. Ihmiset tuntevat toisensa. Jos jossain kunnassa tulisi järjestäytynyttä rikollisuutta (hyödyntämään maataloustukia), olisi todella vaikeaa olla jäämättä kiinni, Itälä arvioi.

Itälän juttusille ei ole helppo päästä, sillä viestintäosasto tuntuu pitävän tiukkaa kuria. Haastattelu järjestyy useamman viestin jälkeen, ja vasta sitten, kun kysymyksiä on turhaan pyydetty kirjallisena etukäteen.

Kuten niin monesti, suomalaisten juttusille EU-instituutioissa pääsee helpoiten, kun ottaa heihin suoraan yhteyttä.

Tiukka viestintälinja huvittaa Itälää, mutta hän ymmärtää, että pääjohtajasta pidetään tarkkaa huolta. Suhteet EU-instituutioihin ja jäsenmaihin ovat välillä herkät.

– Me olemme täysin itsenäisiä tutkintojen osalta. Kun epäily on riittävän vahva, me voimme tutkia kaikkia EU:n virkamiehiä, myös meppejä ja komissaareja. Tämä saattaa joskus luoda jännitteitä, Itälä sanoo.

Viraston edellinen pääjohtaja Giovanni Kessler on käynyt oikeutta komissiota vastaan liittyen Maltan aiempaan komissaariin John Dalliin kohdistuneeseen tutkintaan. Itälä ei halua kommentoida edeltäjänsä asioita.

Miksi petoksiin ei puututa?

Kun Olafin tutkinta päättyy, se luovuttaa raporttinsa useimmiten jäsenmaan syyttäjälle ja kehottaa perimään väärin maksetun rahan takaisin. Eniten takaisinperintöjä pitäisi viime vuoden perusteella tehdä Unkarissa, jota on kehotettu perimään vajaa neljä prosenttia alue- ja maatalousrahoista takaisin. Toisena tulee Slovakia 2,2 prosentilla.

Ongelmana on, että jäsenmaat sivuuttavat niille kerrottuja löydöksiä.

– Se luku, että epäillyt todella joutuisivat syytteeseen oikeudessa, on todella huono, Itälä kertoo.

Olafin vuosiraportin mukaan eniten roikkuvia päätöksiä oli viime vuoden lopulla Unkarissa, Italiassa ja Romaniassa.

Viime vuonna julkisuutta sai Unkarin viranomaisten päätös olla tutkimatta pääministeri Viktor Orbanin lähipiiriin linkittyvää julkista katuvaloinvestointia. Olafin mukaan EU-rahojen käytöstä oli havaittavissa ”vakavia poikkeamia” ja intressiristiriitoja, mutta paikallisten viranomaisten mielestä tutkinnassa oli puutteita eikä syytä jatkoselvittelyyn ollut. Itälän mukaan Olaf seisoo tekemänsä tutkinnan takana.

Itälä toivoo, että EU-maat pääsevät sopuun oikeusvaltiomekanismista osana tulevien vuosien budjettikehystä. Sen avulla EU saisi enemmän työkaluja tilanteeseen, jossa jäsenmaa ei puutu EU-rahan väärinkäytöksiin.

– Jos nähdään, että Olafin raportti on perusteellinen, mutta tapausta ei silti syytetä, pitää käydä selvittämässä, mikä syy on. Onko taustalla poliittinen vai joku muu syy.

EU-maat empivät pankkitietojen avaamista

Syyttäminen EU-rahojen väärinkäytöksistä tehostuu, kun Euroopan syyttäjänvirasto (EPPO) aloittaa toimintansa, mikä tapahtuu tällä tietoa ensi vuoden lopulla.

Viraston toiminnassa on mukana kuitenkin vain 22 maata. Pois jättäytyneet Puola ja Unkari jäävät muiden muassa yhä vain Olafin seurattaviksi.

Itälä toivoo, että jäsenmaat antaisivat noin 400 työntekijän Olafille enemmän valtuuksia. Hänen mukaansa olisi tärkeää, että tutkijat saisivat pyydettäessä pääsyn tutkimiensa virastojen toimistotiloihin ja saisivat nähtäväkseen pankkitietoja. Tällä hetkellä tietojen saaminen voi Itälän mukaan olla todella hankalaa, vaikka Olafin tutkijat pyytäisivät niitä kansallisilta viranomaisilta.

Suomi EU:n puheenjohtajamaana sovittelee parasta aikaa jäsenmaiden kantoja. Monimutkaisten rahavirtojen ja pöytälaatikkofirmojen tutkiminen on Itälän mukaan mahdotonta, jos pääsyä pankkitietoihin ei ole.

– Monet jäsenmaat ovat olleet kriittisiä sille, että meille annettaisiin nämä mahdollisuudet. Minä näen, että me tarvitsemme ne, ehdottomasti, Itälä sanoo.