Euroopan komissio on yksi EU-kritiikin kestokohteista. Ulkopoliittisen instituutin johtajan Teija Tiilikaisen mukaan tämä kumpuaa komission kaksoisroolista.
–Komissio on yhtäältä virkamieskoneisto, jota ei valita demokraattisesti vaaleilla. Toisaalta se hoitaa tehtäviä, jotka kansallisissa järjestelmissä kuuluvat hallitukselle. Epäluottamus komissiota kohtaan perustuu tähän ristiriitaan, Tiilikainen sanoo.
Tiilikaisen mukaan monilla ihmisillä on mielikuva siitä, että komissio on poliittisen valvonnan ulottumattomissa. Todellisuus ei kuitenkaan ole näin mustavalkoinen.
Komissaarikin voi saada potkut
EU:n perussopimusten mukaan komissiota valvoo parlamentti, jolla on valta tarvittaessa erottaa koko komissio. Jacques Santerin komissio erosi vuonna 1999, kun oli käynyt selväksi, että parlamentti antaisi sille lähtöpassit väärinkäytösepäilyjen takia.
Parlamentilla ei ole mahdollisuutta erottaa yksittäistä komissaaria.
Eurooppaoikeuden professorin Jukka Snellin mukaan käytäntö on kuitenkin osoittanut, että parlamentin epäluottamus voi johtaa myös komissaarin eroon.
–Tilanne voi olla sellainen, että yksittäiseen komissaariin kohdistuva parlamentin epäluottamus uhkaa koko komission asemaa. Tällöin komission presidentti voi pyytää komissaaria eroamaan, Snell sanoo.