En taaskaan mennyt salille, vaikka piti – missä vika? Hyvinvoinnin asiantuntija kertoo, miksi ennalta määrätyt aikataulut eivät pidä.
Moni tekee uudenvuoden, syntymäpäivän tai vaa'an lukeman ajamana päätöksen mennä salille joka maanantai. Jostain syystä salikassi kuitenkin jää maanantaisin nököttämään nurkkaan.
Hyvinvoinnin asiantuntija Mikko Nummenmaan mukaan on tärkeää pohtia, miksei liikkuminen itse määrättynä aikana onnistu.
– Johtuuko liikkumattomuus jostain konkreettisesta haasteesta, esimerkiksi aikatauluongelmasta, joka toistuu viikosta toiseen? Tällöin voisi tarkastella kalenteria tarkemmin ja pyrkiä löytämään liikuntatuokiolle aikaa toisesta päivästä tai ajankohdasta, hän kuvaa
– Mikäli kyseessä ei ole mikään konkreettinen este, vaan enemminkin psykologinen este, pitäisi lähteä ratkaisemaan pulmaa kysymysten avulla. Esimerkiksi: mikä ajatusketjussani johtaa siihen, että liikuntasuorite jää loppujen lopuksi toteuttamatta? Pyri pääsemään käsiksi ongelman alkulähteeseen.
Syitä on monenlaisia. Moni voi mennä esimerkiksi salille siksi, että muutkin tekevät niin.
– Onko harrastamani liikuntalaji oikeasti kuitenkaan sellainen, jota itse haluan suorittaa, vai suoritanko sitä vain sen takia että luulen saavani sen kautta parhaita mahdollisia tuloksia? Kaikissa asioissa täytyy kaivaa sitä sipulia pikkuisen syvemmälle. On vaikeaa sanoa kattavaa yleisvastausta jokaiseen ongelmaan, ennen kuin pääsee pureutumaan yksilön arvomaailmaan.
MTV Lifestylen kyselyssä oman lajinsa oli löytänyt vasta 18 prosenttia vastanneista. Yhden salikerran tai karmean spinningtunnin jälkeen ei siis kannata päättää, ettei mikään liikunta sovellu itselle.
– Vaikka liikuntakokemus on ollut syystä tai toisesta pettymys niin ei elämä siihen lopu, sillä maailma on erilaisia liikuntalajeja täynnä. Kannattaakin asennoitua siten, että ”hei, tulipahan kokeiltua eikä ollut minun juttuni, mutta mitäs kokeilisinkaan ensi kerralla?" Nummenmaa neuvoo.
– Useille meistä yksinään liikkuminen ei valitettavasti motivoi, vaan se on tylsää pakkotarpomista. Tällaisille ihmisille ryhmäliikunta tai joukkuepelit tarjoavat hyvän vaihtoehdon ja samalla onkin sitten helpompaa sitoutua myös säännöllisiin treeniaikoihin. Joillakin meistä tilanne on taas ihan päinvastoin: Tiimissä tekeminen ahdistaa tai kasaa tarpeettomia paineita ja lenkkeily omatoimisesti tuntuu luontevammalta. Kokeilun ja erehdyksen kautta löytyvät ne oikeat, motivoivat liikuntalajit.
Mistä kumpuaa halu herkutella?
Entäs se syöminen sitten – miksi terveellisten valintojen tekeminen on niin vaikeaa? Nummenmaa muistuttaa, että ihmisillä on monenlaisia mielihaluja, jotka voivat yllättää.
– Ihminen on saattanut nuoruudessa tai tietyssä asiayhteydessä tottua palkitsemaan itseään ruoan avulla. Se liittyy esimerkiksi toimintaan: osallistuin reippaasti kodin askareisiin tai tein raskaan työpäivän, nyt minulla on oikeus mennä sohvalle istumaan ja palkita itseni sipsipussilla sekä tölkillisellä janojuomaa. Monesti saattaa siis olla niin, että se ruokailuimpulssi laukeaa jonkun tietyn asian seurauksena.
Jos ihminen ei ymmärrä impulssejaan, kunnonkohotusprojekti voi mennä nopeasti mönkään. Olisi tärkeää keskittyä pohtimaan, mikä johtaa vääränlaiseen toimintaan, ja miten sitä voisi ehkäistä.
– Voi huomata, että kun vedän pitkän työpäivän ja menen työpäivän päätteeksi kauppaan, minulla on niin huutava nälkä, että repsahdan aina ja päädyn tekemään vääriä valintoja suhteessa siihen, mitä oli tarkoitus alun perin hankkia. Mitä, jos ottaisinkin tuntia ennen kauppaan menoa välipalan ja saisin akuutin näläntunteen pois, voisiko se minun tapauksessani johtaa siihen, että kun menen kauppaan, teen vähän parempia valintoja? Nummenmaa neuvoo ajattelemaan.
– Siinäkin pitäisi asiassa pystyä määrittämään, mikä johtaa yksilötasolla niihin ratkaisuihin. Eihän se ydinfysiikkaa periaatteessa ole. Kaikki tietävät, miten pitäisi syödä, mutta toteuttaminen on syystä tai toisesta vaikeaa.