Ravustuskausi on parhaillaan kuumimmillaan. Vaikka ravustajilla riittää töitä iltamyöhään saakka, uhkaa saalis jäädä monen kohdalla toivottua pienemmäksi rapuruton takia. Esimerkiksi jokirapu on hävinnyt lähes kokonaan rapuruton vuoksi luontaiselta levinneisyysalueeltaan Etelä-Suomesta.
Heinäkuun lopulla käynnistynyt ravustuskausi ja lähestyvä rapujuhlasesonki on pitänyt monet ammattikalastajat kiireisinä. Tänä vuonna ravustuskaudesta odotetaan keskimääräistä tai jopa hyvää. Suurin osa rapusaaliista on täplärapuja.
– Aika pitkää päivää tällä hetkellä tehdään. Tästä seuraava kuukausi on se kaikista intensiivisin vaihe. Ei siinä paljoa ehdi lepäilemään, kertoo ravustaja Jonas Karlsson Rapukuningas Ky:sta.
– Ravustajan päivän pituus on varmaan keskimäärin 17 tunnin luokkaa. Siinä ei ehdi paljon muuta kuin syömään ja tekemään rapuhommia, jatkaa rapumertoja vedestä nostava Karlsson.
Jokirapu luokiteltu jo erittäin uhanalaiseksi
Ammattikalastajien kiireestä huolimatta rapusaaliit ovat pienentyneet merkittävästi viimeisten vuosien aikana.
Suuriakin joukkokuolemia aiheuttanut rapurutto on niittänyt etenkin maamme perinteistä jokirapukantaa merkittävästi. Keväällä julkaistussa Suomen lajien viimeisimmässä uhanalaisarvioinnissa jokirapu luokiteltiinkin jo erittäin uhanalaiseksi.
– Viime keväänä jokirapu arvioitiin erittäin uhanalaiseen luokkaan sen takia, että sen kanta oli niin nopeasti laskenut. Vielä viime vuosituhannen puolella saatiin 3–5 miljoonaa rapua. 2000-luvulla kuitenkin aika nopeasti pudottiin puolentoistamiljoonan paikkeille. Nyt arvioissa ollaan oltu reilusti alle miljoonassa, kertoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Esa Erkamo huolestuneena.
– Luontaisella esiintymisalueella Etelä-Suomessa ei jokirapua tavata enää juuri ollenkaan, jatkaa tutkija Erkamo.
Jokamiehen vastuu torjuisi rapuruttoa
Jokirapu- ja täplärapukantoja seurataan tällä hetkellä suurennuslasin alla. Tuhoisan rapuruton torjumisessa korostuu etenkin jokamiehen vastuu.
– Ihmisten pitäisi olla huolellisempia. Rapuja ei saisi siirtää ikinä vesistöistä toiseen. Pyyntivälineitä pitäisi lisäksi keittää kymmenen minuuttia, mikäli siirtää niitä vesistöistä toiseen, listaa ravustaja Jonas Karlsson.
– Pilssivettä ei saisi myöskään kulkeutua vesistöstä toiseen, lisää tutkija Erkamo.