Eteläisellä pallonpuoliskolla on kyllästytty siihen, että sitä kuvataan aina alhaalla ja reunalla. Ari Turunen kertoo, että maailmasta on hyvä olla vaihtoehtoisia esityksiä.
Maailman kuvat -kirjan kirjoittanut kirjailija ja toimittaja Ari Turunen muistelee Studio55.fi-lähetyksessä, että hän kiinnostui kartoista nähdessään pikkupoikana isoisänsä seinällä maailmankartan, jossa Grönlanti ja Afrikka olivat saman kokoiset.
– Mietin, minkä takia Grönlanti on noin iso ja Afrikka noin pieni, vaikka aina sanotaan Afrikan olevan manner ja Grönlannin saari. Tuo omituisuus maailmankartassa jäi vaivaamaan.
Turunen on sittemmin ymmärtänyt, että kartat heijastelevat poliittista todellisuutta. Oma kulttuuri kuvataan maailman navaksi, kun reuna-alueet saavat usein negatiivisia sävyjä.
Helpointa tämä on havaita vanhoista kartoista, mutta samaa edustavat Turusen mukaan myös monet nykyään kouluissa käytetyt kartat.
– Perinteinen koulukartta, johon suuri yleisö on tottunut, on poliittiseksi kartaksi erittäin kehno. Se korostaa ihan mielettömästi pohjoisia ja eteläisiä napa-alueita.
Turunen kertoo esimerkiksi australialaisten suivaantuneen siitä, että suurta saarta kutsutaan Britanniassa termillä down under. Länsimaalaisesta näkökulmasta "käännetyt" kartat ovat yleistyneet eteläisen pallonpuoliskon maissa.
– Australialaisten mielestä heillä ei ole mitään syytä olla alhaalla, saati sitten reunalla, Turunen huomauttaa.
– Jokaisella kulttuurilla ja kansakunnalla on oikeus tarkastella asiaa omasta näkövinkkelistään. Se on oikeaa maailmankuvaa, että meillä on olemassa vaihtoehtoisia esityksiä vaikka samassa koulukartastossa – nähdään kuinka moninainen meidän maailma on ja nähdään kuinka erilaisia maailmankuvat voivat olla.
Kuvia vanhoista maailmankartoista lähetyksessä.
26:52
